Matti Mäkelä: Ihmisen olosijat

Matti Mäkelän Ihmisen olosijojen lukemisesta on jo hieman aikaa. Mäkelä kirjoittaa lyhyitä juttuja sananmukaisesti ihmisen olosijoista. Olosijat vaihtelevat istumisesta tupakalla tulisijan edessä, osanotosta kokousmatkoihin ja maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän eroihin.

Tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus. Älykästä tekstiä oli ilo lukea. Lukiessani välillä hykertelin naurusta ja välillä väitin kirjoittajalle kiivaasti vastaan. Toisinaan nyökkailin hyväksyvästi.

Muistelen lukeneeni Matti Mäkelän kirjoituksia joskus aikaisemminkin. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei näistä lukukokemuksista ole . Haluaisin tutustua Mäkelän muihinkin teksteihhin joskus eemmän.

Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti

Joku vieraileva tähti on kertomus Annista ja Atesta. Atte on suosittu poika, joka haaveilee näyttelijän ammatista. Anni on tarkkiksen ainoa tyttö, joka kantaa huolta pikkuveljestään ja masentuneesta äidistään. Heidät tuo yhteen nuortenteatterin esitys Häräntappoase. Atte esittää näytelmässä pääosaa. Anni päätyy puvustamaan esitystä. Vähitellen heidän välilleen kehittyy jotain.

Kirjassa seurataan tarinaa vuorotellen kummankin näkökulmasta. Jälkimaku kirjasta on jotenkin ilmava. Asioita ei selitetä puhki, jolloin lukijan omallekin mielikuvitukselle jää työtä. Kirjassa oli myös paljon kiinnostavasti kuvattuja sivuhenkilöitä.

Kirjan luettua minulle jäi halu lukea Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Pidin kirjasta aikanaan kovasti ja olisi mielenkiintoista lukea se nyt pitkän ajan kuluttua.

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö

Marja-Leena Tiainen on useita nuortenkirjoja ja muutaman aikuisille suunnatun romaanin. Lukemissani Tiaisen nuortenkirjoissa on käsitelty useita vaikeita aiheita kuten nuoren kuolemaa tai katoamista ja teiniraskautta. Ennen tätä kirjaa Tiainen on julkaissut pakolaispoika Alexista kertovan kolmiosaisen sarjan.

Kahden maailman tytön päähenkilö on Tara, 17-vuotias kurdityttö. Tara on tullut Suomeen pakolaisena yhdeksän vuotta sitten. Tara asuu turvakodissa paossa sukuaan. Hän olisi halunnut elää toisten tuntemiensa nuorten tavoin. Taran isä on kuitenkin hyvin vanhoillinen ja vaatii perheeltään tarkkojen vanhojen sääntöjen mukaista elämää. Taran kaksi vanhempaa siskoa on  naitettua jo kunniallisesti hyväksytyille ja valituille miehille. Sama kohtalo odottaisi myös Taraa. Sukulaisten ja ystävien verkko vahtii Taran elämää. Tara kuitenkin ottaa itselleen vapauksia ja kiinnijäädessään joutuu kärsimään. Isän ja suvun miesten mitta täyttyy Taran jäätyä kiinni siitä, että hän on tapaillut suomalaista poikaa. Suvun kunnian vuoksi ainoa ratkaisu olisi kuolema. Tara saa kuitenkin hälytettyä apua ja pelastuu. Kirjassa seurataan vuoroin Taran elämää turvakodissa ja välillä palataan sinne johtaneisiin tapahtumiin. Koti-ikävän vaivaama Tara yrittää sopetua uuteen vapauteen pelko alituiseen mielessään. Turvakodissa Tara ystävystyy ikäisensä harjoittelijatytön Lindan kanssa. Elämä näyttää hetken selvemmältä. Taran pelot eivät kuitenkaan ole aiheettomia. Sattumalta Taran piilopaikka paljastuu suvulle ja Tara joutuu jatkamaan pakoaan.

Kirja vaikutti minuun suuresti. Välillä oli ihan fyysisestikin paha olo ja jouduin hetkeksi jättämään kirjan sivuun. Olen aiheesta lukenut ennenkin ja ollut siitä tietoinen. Lukemistani muistuu mieleeni Sarita Skagnesin omaelämänkerrallinen Vain tytär ja Anja Snellmanin Parvekejumalat. Vain tytär oli myös vaikuttava kirja. Parvekejumalat luin enemmän vain kirjana. Hyvintehtynä ja mielenkiintoisena, mutta kuitenkin jotenkin ulkokohtaisena. Tianen sai Kahden maailman tytöllä minut samaistumaan Taraan, tuntemaan Taran pelot ja haaveet.

Kahden maailman tyttö on nuortenkirja. Minusta on todella hienoa, että myös nuorille kirjoitetaan oikeista ja vakavista asioista. Kirjasta huomasi Tiaisen tekemän taustatyön määrän ja tarkkuuden. Se ei kuitenkaan tehnyt kirjasta julistavaa vaan sai sen tuntumaan todelta. Tälläistäkin voi tapahtua. Muistelen lukeneeni jostain Marja-Leena Tiaisen haastattelusta hänen pitävän tarkeänä nuorille kirjottaessaan pitää yllä toivoa. Onneksi toiveikkuutta löytyi myös Taran tarinan lopusta.

Vaikuttava ja tärkeä kirja. 

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

 

Olimme perheen kanssa reilun viikon syyslomalla ja tietokoneella notkuminen oli vähäistä. Lomalta paluun jälkeenkään en ole saanut kirjattua lukukokemuksia muistiin, joten nyt on useampi luettu kirja odottamassa vuoroaan.

Monien muiden tavoin olen tutustunut Sookie Stackhouseen ensin tv-sarja True bloodin kautta. Ihastuin sarjaan kovasti. Kirjoja aloin lukea suomennosten myötä. (Olen liian laiska lukeakseni englanniksi.) Aluksi vertailin lukemaani näkemääni sarjaan. Minua häiritsivät suunnattomasti erot kirjojen ja tv-sarjan henkilöhahmojen ja tapahtumien välillä. Kirjatkin olivat kuitenkin ihan vetävästi kirjoitettuja ja jatkoin lukemista. Vähitellen opin erottamaan kirjat ja sarjat toisistaan ja ajattelemman niitä erillisinä.

Tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa vampyyrit ovat tulleet ihmisten tietoisuuteen japanilaisten keksittyä keinoveren. Päähenkilö Sookie on tarjoilija, jolla on telepaattisia kykyjä. Sarjan ensimmäisessä osassa Sookie tutustui vampyyrien maailmaan ja ajautui auttamaan heitä telepaatinkyvyillään. Sookie joutuu huomaamaan myös etteivät vampyyrit ole ainoita yliluonnollisia olentoja, jotka ovatkin olemassa. Verta sakeampaa on sarjan neljäs osa ja tapahtumat jatkuvat suoraan edellisen osan lopusta. Tapahtumia totisesti riittää. Joku ammuskelee seudun muodonmuuttajia ja Sookien veli on epäilyksenalaisena. Sookie sekaantuu myös ihmissusien laumanjohtajan valintaan. Samanaikaisesti seurataan myös Sookien henkilökohtaisen elämän kehitystä. Veriset tapahtumat selviävät lopuksi ja Sookie suuntaa uusiin seikkailuihin seuraavaan kirjaan.

En oikein osaa sanoa mitä mieltä kirjasta olen. Toisaalta Verta sakeampaa on silkkaa itseään toistavaa höttöä, toisaalta juoni kyllä vetää. Tulen todennäköisesti lukemaan sarjaa jatkossakin, mutta ei tämä kyllä suosikkeihi lukeudu.

Tein muuten mielenkiintoisen huomion. Nämä neljä lukemaani kirjaa sijoittuvat ajallisesti reilusti alle vuoden mittaiselle ajanjaksolle. Melkoista haipakkaa on Sookien elämä.



Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja& nyrjähdyksiä - Parempaa elämää

Olen seurannut Pauli Kallion käsikirjoittamaa Krampit& nyrjähdykset -sarjakuvaa kauan. Sarjalla on ollut useita piirtäjiä ja hahmot ovat kokeneet kaikenlaista vuosien varrella. Christer Nuutinen on sarjan ensimmäinen piirtäjä ja on taas jatkanut Kramppien piirtämistä. Nuutinen on piirtäjistä suosikkini. Olin innoissani huomatessani uuden albumin olevan tulossa ja odotin saavani sen käsiini.

Luettuani sen olen tyytyväinen. Tarina eteni hyvin ja piirrokset ovat hyviä. Sarjan vahvuus mielestäni on se. miten se kuvaa elämää. Ihmiset kasvavat, muuttuvat, mokailevat, rakastuvat ja eroavat. Sarja on välillä hauska, toisinaan surullinen ja joskus kantaaottava.

Alussa sarja kertoi neljästä hahmosta, kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta. Miehet olivat ystäviä keskenään, samoin naiset. He tutustuivat ja heistä muodostui kaksi pariskuntaa. Tarinan edetessä he saivat nimet ja heidän seuraansa liittyi joukko sivuhenkilöitä. Heistä tuli Esko ja Aino sekä Risto ja Tanja. Eskon ja Ainon suhde päättyi eroon ja Aino hävisi hieman taustalle. Vuosien myötä Esko on noussut eräänlaiseksi päähenkilöksi. Edellisessä albumissa albumissa Eskolla oli nuoren opiskelijatytön Anniinan kanssa. Anniina kuitenkin jätti Eskon ja Esko vaipui masennukseen. Paremmassa elämässä Eskon elämä näyttää vihdoin valoisammalta. Muusikko Risto tekee levyä. Suhde Tanjan kanssa voi hyvin. Tanja haluaisi lapsen, mutta kaikki ei suju haaveiden mukaan. Aino pistäytyy muutaman tärkeän kerran mukana tarinassa.

Valtaosa Krampeista ja nyrjähdyksistä on ilmestynyt sivun mittaisina tarinoina eri lehdissä. Sivut ovat itsenäisiä tarinoita, mutta silti ne muodostavat kokonaisuuden. Kaikki albumit ovat hieno jatkumo. Toivon sen myös jatkuvan. Haluan tietää mitä hahmoille tapahtuu jatkossa.

Joonas Rinta-Kanto: Fok_it 2

Luen satunnaisesti Helsingin sanomia ja joskus muistan nähneeni Nyt-liitteessä näitä sarjakuvia. Albumiin törmäsin sattumoisin kirjaston sarjakuvahyllyssä. Uteliaisuudesta se tarttui matkaani.

Fok_it koostuu kolmen ruudun stripeistä. Niissä on lähinnä rujoja puhuvia päitä. Eläimetkin saavat toisinaan puheenvuoron. Ensialkuun ja yksittäin nämä vaikuttivat aika oudoilta, mutta kun silmät ja mieli tottuivat niin huomasin pitäväni näistä. Huumori on hillitöntä. Viikset, faksit ja kreisibailaaminen ovat merkittävässä osassa.

Fok_it löytyy myös netistä. Kannattaa kurkata.



Alexander McCall Smith: Pienia ihmeitä autokorjaamolla

Pieniä ihmeitä autokorjaamolla on yhdeksäs Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii- sarjasta. Kirjastossa nämä on luokiteltu dekkareiksi. Minä en näitä oikein dekkareiksi osaa mieltää vaikka ne etsivätoimiston ympärille rakentuvatkin. Luin sarjan alkupään kirjoja ja pidin niistä. Sitten hieman tympäännyin niihin, koska ne toistavat itseään. Kirjastossa oli tyrkkyhyllyllä sarjan toiseksi uusin suomennos ja ajattelin antaa kirjalle tilaisuuden.

Kirjan tapahtumat keskittyvät botswanalaisen Naisten etsivätoimisto nro 1:n ympärille. Varsinaisia rikoksia ei kirjassa ole. Toimiston johtaja Mma Ramotswe ja apulaisetsivä Mma Makutsi selvittävän rooibosin juonnin lomassa muutamien ihmisten pulmia. Adoptoitu nainen etsii perhettään ja joku lähettää toimistoon nimettömiä kirjeitä. Etsivänaisten oma elämä tuottaa myös pulmia. Lopuksi kaikki kääntyy parhain päin.

Leppoisa kirja. Lukukokemus oli ihan miellyttävä, mutta ei näitä kyllä usein lue. Kirjailija on kirjoittanut monia muitakin sarjoja. Voisi olla kiinnostava jokus tutustua niihinkin.