Judd Foxmanilla ei mene hyvin. Avioliitto ihanan Jenin kanssa on kariutunut ja työpaikka mennyt Juddin yllätettyä vaimonsa sängystä pomonsa kanssa. Judd velloo itsesäälissä kellariasunnossaan samaan aikaan kun hänen isänsä tekee kuolemaa.
Isän kuoltua Foxmanin perhe kokoontuu viettämään perinteistä juutalaista suruviikkoa, shivaa. Perhe ei ole ollut pitkään aikaan kiinteä kokonaisuus. Shivan vuoksi perhe joutuu kokoontumaan setsemäksi päiväksi takaisin lapsuudenkotiin. Äiti on tunnettu lapsipsykologi, joka tunnetussa kirjassaan on käyttänyt aineistona lapsiaa, vanhin veli Paul on entinen urheilusankari, joka on jatkanut isänsä firmaa, sisar Wendy on sijoituspankkiirin nainut kolmen lapsen kotiäiti ja nuorin veli hulttiomainen ja hurmaava Philip. Mukana keitoksessa on sisarusten puolisoita. naapureita, lapsuudenystäviä ja surunvalittelijoita. Seurauksena on tunteenpurkauksia ja välienselvittelyjä.
Minusta kirja oli ihan kiva. En saanut oikein kosketusta Juddin hahmoon. Kirjan ihmissuhteet olivat ihan mielenkiintoisia ja oli ihan kiinnostava seurata suruviikon tapahtumia. Kirjassa oli ehkä minun mielestäni liikaa seksiä ja väkivaltaa tämäntyyppiseen kirjaan. Varsinkin suhteessa Juddin eroon.
Kirjan lopusta kuitenkin pidin. Minusta tälläiset hivenen avoimiksi jäävät loput ovat usein parempia kuin sellainen kirja, joka solmii tarinansa lopuksi hienolle rusetille. Ainakin jos kyseessä ei ole dekkari. Seitsemän sietämättömän pitkää päivää kuvaa viikkoa, joka muutta jollakin lailla kaikkien henkilöiden elämää. Jotkut menneisyyden solmut avautuvat, mutta seurauksia emme näe.
Seitsemän sietämättöman pitkää päivää lukeutuu
So American- haasteen kategoriaan Jewish-American Experience.
