Tuija Lehtinen: Rebekka - Yllätysten ysi

Yllätysten ysi on seitsemäs ja tuorein osa Tuija Lehtisen Rebekka-sarjaan. Sarjan alussa Rebekka perheineen muutti saaristosta pohjoisen pikkukaupunkiin, missä Rebekka aloitti yläkoulun. Yllätysten ysissä Rebekka aloittaa yläkoulun viimeisen luokan. Tulevaisuus mietityttää Rebekkaa. Peruskoulun jälkeisiä jatkosuunnitelmia tivataan tämän tästä. Vuotta vanhempi poikaystävä on muuttanut opintojen perässä äitinsä luo Helsinkiin. Etäsuhde aiheuttaa Rebekalle paljon päänvaivaa. Syksyn kuluessa moni asia kuitenkin selkenee ja viimeistä koulukevättä on hyvä aloittaa uusien suunnitelmien myötä.

Rebekka - Yllätysten ysi on tuttua Tuija Lehtistä. Se on hauska ja helppo, mutta silti siinä on ajattelemisen arvoisia koukkuja. Päähenkilö Rebekka on sarjan myötä kasvanut sopivissa suhteissa. Lehtisellä on kyky kehitellä loistavia tilanteita ja hulvattomia sivuhahmoja. Pidän myös Lehtisen tavasta tuoda kirjoihinsa vilahduksia vanhoista sankareistaan. Yllätysten ysissä kuulemme Vaniljasyndrooman Millin kuulumisia.

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi on luettu monessa blogissa. En olisi itsekään tullut tähän kirjaan tarrttuneeksi ilman kehuvia kirjoituksia. Luettuani kirjan en voi olla yhtymättä kehuihin.

Pienessä norjalaisessa kylässä vuonna 1978 tapahtuu sarja tuhopolttoja. Pyromaani jää kiinni ja osoittautuu kaikkien tuntemaksi kunnon pojaksi. Samana vuonna kylään syntyy poika, josta aikuisena tulee kirjailija. Aikuisena kirjailija alkaa tutkia tuhopolttoja ja kirjoittaa niistä kirjaa. Pyromaanin ja kirjailijan kasvua ja kehitystä seurataan rinnkkain. Samalla pohditaan lasten ja vanhempien välisiä suhteita ja vanhempien odotuksia lastensa elämästä.

Kirja oli kiinnostava, välillä jännittävä. Luen mielelläni tekstiä, johon on sekoitettu elämänkerrallista ja kaunokirjallista aineistoa. Gauten tarina oli minusta kiinnostavampi kuin Dagin.

Heivollilla valloitan  Eurooppa-haasteessa Norjan.

Diane Keaton: Nyt ja aina

Luen mielelläni elämäkertoja ja muistelmia. Diane Keatonin Nyt ja aina tarttuikin mukaani kirjastosta. Keatoniin näyttelijänä minulla ei ole mitenkään merkittävää kosketusta. Lainauspäätökseen vaikuttivat eniten kuvaliitteiden kuvat. Niissä oli henkilökuvien lisäksi kuvia Dianen äidin Dorothy Hallin leikekirjoista.

Nyt ja aina onkin myös kirja Dorothystä, äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Se kertoo Dorothyn elämästä ja kuolemasta. Usein näyttelijäelämäkerrat keskittyvät ulkoisiin tapahtumiin. Diane Keaton keskittyy uransa kuvaamisen sijaan ajatuksiaan.

Mielenkiintoista.



Tuuli Hypén: Nanna 2

Tuuli Hypénin Nanna on hauska tuttavuus. Nanna on entinen kettu, josta on ihmisyyskurssin suoritettuaan tullut cityeläin, citykettu. Nannan maailmassa ihmisten parissa elää paljon erilaisia cityeläimiä: kissoja, karhuja, siilejä, puluja ja rottia. Eläimet eivät kuitenkaan ole muuttuneet ihmisiksi vaan säilyttäneet eläimellisiä piirteitään. Nannakin on perheensä ainoa citykettu ja hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat tavallisia kettuja. Kaupungissa Nanna asuu yhdessä opiskelijatyttö Ritun kanssa. Ystävysten nurkissa pyörii usein myös citykolli Misse.

Sarjakuvan huumori pyörii ihmisten ja eläinten välisissä suhteissa. Cityeläinten näkökulmasta on myös helppo ihmetellä ihmisten tapoja ja käytöstä.

Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot

Jumalaiset jajasiskot on kahden naisen tarina. Sidda on nelikymppinen teatteriohjaaja, jonka äiti Vivi katkaisee välit tyttäreensä. Vivi loukkaantuu Siddan lapsuudestaan lehtihaastattelussa lausumista sanoista. Välirikko saa Siddan epäilemään kykyään rakastaa ja solmia avioliitto. Sidda peruu suunnitellut häänsä ja vetäytyy ystävänsä mökille miettimään elämäänsä ja suunnittelemaan seuraavaa ohjaustyötään. Samaan aikaan Vivi yrittää toipua loukkauksesta kotonaan Louisianassa.

Jumalaiset jajasiskot on myös ylistyslaulu ystävyydelle. Vivi ja hänen ystävänsä Caro, Teensy ja Necie ovat pitäneet yhtä lapsesta lähtien. Ystävyys on ollut syvin ja vaikuttavin asia naisten elämässä. Se on monella tapaa ollut pelastava tekijä ystävysten elämässä.

Siddan seuraava ohjaustyö käsittelee Etelän naisia ja naisten välistä ystävyyttä. Sidda on yrittänyt lepytellä äitiään ja pyytänyt tältä apuaan. Vivi ei ole leppynyt, mutta lähettää kuitenkin vanhan leikekirjansa Siddalle. Leikekirjan myötä Sidda sukeltaa omiin ja äitinsä muistoihin. Lukija pääsee kokemaan menneisyyden tapahtumat tarkemmin. Näemme tapahtumia Vivin lapsuudesta ja nuoruudesta, sukupolvien välisestä ketjusta. Saamme tietää tapahtumista Siddan lapsuudessa ja siitä miten menneisyyden tapahtumat ovat niihin voineet vaikuttaa. Jajasiskojen ja sulhasensa kannustamana Sidda uskaltaa lopulta kohdata paitsi muistonsa niin myös äitinsä.

Jajasiskoista tuli mieleeni Stockettin Piiat. Molemmista kirjoista löytyi samaa valkoisten äitien ja mustien hoitajien tematiikkaa. Rotuasia oli Jajasiskoissa kuitenkin enemmän taustalla, mutta kuitenkin olemassaolevana asiana. Mustien ja valkoisten väliset suhteet ja ihmisten vaihtelevat tulivat hyvin esiin Vivin kirjeissä, jotka hän kirjoitti Necielle päästyään muiden ystävysten kanssa seuraamaan Tuulen viemää-elokuvan ensi-iltajuhlallisuuksia. (Tämä on toinen kirja pienellä aikaa, jossa sivutaan Tuulen viemää. Pitäisiköhän se lukea pitkästä aikaa.)

Jumalaiset jajasiskot on päällimmäisiltä kerroksiltaan riehakaskin ystävyyden ylistys, mutta toisaalta se sukeltaa myös hyvinkin syvälle ihmismielen pimeyteen. Muistot ja muistaminen tulivat minulle tällä lukukerralla tärkeimmiksi. Olen lukenut tämän kirjan pari kertaa aikaisemminkin ja joka kerralla sitä on lukenut hiemän eri tavalla.

Tämän pokkariversion kansi on kirjasta tehdystä elokuvasta. Olen joskus kyseisen filmin nähnyt ja voin sanoa, että harvoin hyvästä kirjasta saa hyvää elokuvaa. Tämän huomaa varsinkin silloin, kun on ensin lukenut kirjan. Jotain jää aina puuttumaan.

Tämä kirja osallistuu So American-haasteesen osioon Southern Fiction.

Marguerite Abouet ja Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä

Afrikasta tulee ainakin minulle ensimmäiseksi synkkä ja ankea mielikuva. Aya - Elämää Yop Cityssä näyttää kuitenkin elämän olevan siellä perustaltaan samanlaista kuin missä tahansa muualla. Sarjakuva sijoittuu 70-luvulle norsunluurannikkolaiseen Yop Cityksi kutsuttuun lähiöön. Tarinan keskiössä on kolme nuorta naista, ystävykset Aya, Adjoua ja Bintou. Tyttöjen perheet ja suku ovat myös merkittävässä osassa. Aya on kolmikosta kunnianhimoisin ja keskittynyt opiskeluun, Adjoya haluaisi löytää sen oikean ja Bintou haluaa pitää hauskaa. Suhteita ja seikkailuja on luvassa, eikä väärinkäsityksiltäkään vältytä. Juonikuviot saavat välillä jopa saippuaoopperamaisia käänteitä. Toiseen aikaan ja vieraaseen kultturiin sijoitettuna tapahtumat saavat lisää kiinnostavuutta.

Käsikirjoittaja Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, josta muutti lapsena Ranskaan. Tilanteet ja tunnelmat ovatkin varmasti realistisia. Tekijät ovat jatkaneet sarjaa useammalla osalla. Nekin olisi mielenkiintoista saada luettua, joten toivottavasti myös käännösten julkaisu jatkuu.

Katja Tukiainen: Rusina

Takana on muutama tapahtumien ja reissujen täyteinen viikko. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Luonnoksissa roikkuu monta aloitettua tekstiä ja osasta luettuja ei ole vielä edes kuvaa kamerassa. Mutta josko tästä taas saisi kirjoittamisen innosta kiinni ja tekstiä syntymään tännekin.

Katja Tukiaisen sarjakuvia olen joskus ennenkin lukenut. Mitään suurempia muistijälkiä ne eivät ole jättäneet. Rusinaan tartuin sattumalta kirjastossa, vaikka kelta-vaaleanpunainen kansi ei erityisemmin houkuttanutkaan.

Rusina on kertomus Katja Tukiaisen raskaudesta ja vauvavuodesta. Pidin kirjasta. Moniin tapahtumiin pystyin samaistumaan. Tosin osa Intian matkoista meni yli oman kokemuspiirini ja tuntui vähän vieraalta. Suurin osa tunnelmista on kuitenkin tuttuja isolle osalle raskaana olleille ja pienen vauvan vanhemmille. Lapsen syntymä ja ensihetket oli kuvattu kauniisti ja liikuttavasti.

Tukiaisella on persoonallinen piirrostyyli. Välillä se tuntuu minusta ärsyttävälle ja turhan makealle. Rusinassa piirrostyyli kuitenkin viehätti.