lauantai 29. joulukuuta 2012

Jean Kwok: Käännöksiä


Kimberly on yhdentoista muuttaessaan äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin. Kimberlyn täti on muuttanut sinne aikaisemmin ja on varakkaissa naimisissa amerikankiinalaisen miehen kanssa. Alunperin äidin oli tarkoitus päästä hoitamaan tädin lapsia, mutta täti oli muuttanut mielensä. Äiti ja Kimberly ovat velkaa tädille kaikista maahanmuuttoon liittyvistä kustannuksista. Onneksi täti miehineen omistaa tekstiilitehtaan, johon Kimberlyn äiti pääsee töihin. Asunnoksi täti on järjestänyt lämmittämättömän huoneiston purkua odottavasta talosta. Kimberly aloittaa koulussa, jossa huono kielitaito ja oudot tavat tuottavat ongelmia. Äiti aloittaa raatamisen tehtaassa. Kimberly viettää koulun ulkopuolisen ajan tehtaassa auttaen äitiään, jotta he saisivat päivittäisen urakkansa valmiiksi. Koulussa Kimberly ystävystyy Annetten kanssa. Ystävyys tuo iloa Kimberlyn elämään, mutta myös vaikeuksia, koska Annettelle ei voi kertoa kaikkea. Tehtaalta löytyy myös Matt, josta on myös tukea uudessa maassa. Onnekseen Kimberly on hyvin älykäs ja loistaa varsinkin matematiikassa. Hän saa vapaaoppilaspaikan hyvästä yksityiskoulusta ja pystyy koulutuksen avulla haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.

Pidin kirjasta, mutta silti siinä joku hieman tökki. Kimberlyn kertojan ääni oli hyvä ja uskottava. Kahden erilaisen maailman välillä tasapainoileminen oli myös kuvattu hyvin. Kirja nostaa hyvin esille myös olot, joissa tehtaan työntekijät joutuivat elämään. Jälkeenpäin kirjaa ajatellessani häiritsee minua Kimberlyn uskomaton koulumenestys, joka tekee kirjasta hieman liian uskomattoman. Lukiessa en niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota. Käännöksiä on  selytymistarina ja sellaisena hyvin toivoa herättävä. Toisaalta voiko Kimberlyn älyn ja hyvän koulumenestyksen korostuminen masentaa vähemmän menestynyttä lukijaa?

Käännöksillä osallistun So American-haasteeseen osioon Immigrant Background.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut


Luin joskus kymmenen ikävuoden korvilla aikamoisen kasan myös ns. poikakirjoja. Mark Twainin Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailut olivat näiden kirjojen joukossa. Tomin seikkailuista muistan pitäneeni. Hucleberry Finn oli muistoissani paljon tylsempi. Ilman So American-haastetta tuskin olisin tähän enää tarttunut. Onneksi sen tein, sillä tällä lukukerralla ihastuin kirjaan, enkä enää ihmettele sen klassikkoasemaa.

Huckeleberry Finnin seikkailut jatkuvat siitä mihin Tom Sawyerin seikkailut loppuivat. Kirjan kertojana on nyt Huck. Tom ja Huck löysivät edellisen kirjan lopussa rosvojen aarteen ja heistä tuli sen myötä varakkaita nuorukaisia. Siihen asti Huck oli ollut Mississipin varren pikkukaupungin hylkiö, joka oli saanut pärjätä mieten parhaiten taisi. Huckin isä oli kaupungin pahin juoppolalli ja roisto ja Huckin äidistä ei ole mitään mainintaa. Varakas leskirouva ottaa nyt Huckleberryn kasvatikseen sivistääkseen tätä. Vapaaseen elämään tottuneella Huckilla on melkoisia sopeutumisvaikeuksia. Juuri kun hän tottunut kouluun ja kirkossa käyntiin, palaa omilla teillään ollut isäukko maisemiin. Tämä on kuullut Huckin rikastumisesta ja haluaa osille. Leskirouva ja kaupungin tuomari yrittävät estää tätä, mutta silloin isä kaappaa Huckin syrjäiseen metsämökkiin. Aluksi Huck on mielissään paluusta vapaaseen elämää, mutta ennenpitkää käy elämä juoppohullu isäukon kanssa mahdottomaksi. Huck lavastaa oman kuolemansa ja karkaa. Karkumatkan alkuvaiheessa hän tapaa leskirouvan sisaren karanneen orjan Jimin. Huck käy vakoiluretkellä naapurikylässä ja kuulee Jimiä epäiltävän hänen murhastaan.

Huck ja Jim lähtevät yhdessä matkaamaan lautalla alajuoksulle päin. Jim haluaa päästä orjuudesta vapaaseen osavaltioon ja tehdä työtä saadakseen rahaa ostaa vaimonsa ja lapsensa vapaiksi. Huck haluaa päästä eroon isästään ja seikkailla. Aluksi Huck on varsin epäluuloinen ja alentuva Jimin suhteen, mutta matkan aikana oppii arvostamaan Jimiä ja luottamaan tähän. Toverusten matka pitkin mahtavaa Mississippiä sujuu paikoin leppoisasti ja välillä melko hurjienkin sattumusten myötä. Epäonnekseen he Matkan luonne muuttuu, kun he törmäävät kahteen huijariin, jotka nimittävät itseään Kuninkaaksi ja Herttuaksi. Huck ja Jim joutuvat osalliseksi näiden huijauksista.

Etelässä seurue joutuu erään epäonnisen sattuman kautta erilleen. Herttua ilmiantaa Jimin karanneena neekerinä saadakseen tästä palkkion. Huck saa tämän selville ja päättää vapauttaa ystävänsä. Tom Sawyer ilmaantuu jälleen kuvioihin ja yhdessä pojat ryhtyvät suurisuuntaiseen vapautusoperaatioon, joka ei kuitenkaan suju aivan Tomin suunnitelmien mukaan.

Kuten sanottu pidin kirjasta. Huckin ja Jimin välisen suhteen kehittyminen oli mainiota seurattavaa. Huck oli koko ikänsä ajan elänyt yhteiskunnassa, jossa orjuus oli täysin normaalia ja orjat vain omaisuutta. Huck tuntee melkoisia omantunnontuskia auttaessaan karanutta orjaa ja näin varastaessaan toiselta. Kuitenkin ystävyys on tätä tunnetta voimakkaampi. Twain on osannut kuvata myös suuren joen maisemaa ja mahtia hyvin. Kirja on paikoitellen myös hyvin hauska. Verenvuodatuksen ja väkivallan määrä oli minulle yllätys, mutta toisaalta kuvaa ajankohtaa. Huck ja Jim ovat hyvin sympaattisia henkilöhahmoja. Herttua ja Kuningas kaikessa lurjusmaisuudessaan olivat jotenkin kiehtovia. Eniten kirjan hahmoista ärsytti Tom Sawyer, joka paljastui teatraaliseksi, omahyväiseksi viisatelijaksi. Tämä voi olla myös syy sille, etten aikaisemmin tälle kirjalle lämmennyt. Mieleni tekisi lukea nyt myös Tom Sawyerin seikkailut ja verrata sinä olevan Tomin hahmoa tähän, sillä muistan siitä Tomin toisenlaisena.

Lukemani Huckleberry Finnin seikkailujen käännös on Jarkko Laineen. Puhekielinen käännös sopi kertojana toimivan Huckin suuhun hyvin. Joskus puhekielisille kirjoille käy niin, että ne tuntuvat vanhentuneen, mutta tämä tuntui yhä edelleen elävältä tekstiltä.

So American -haasteeseen osioihin American Realism ja Slavery.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sirpa Kähkönen: Hietakehto


Hietakehto on kuudes osa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Olen lukenut kaikki aikaisemmat osat ja pitänyt kaikista. Kirjat voi lukea myös erillisinä, mutta minusta kokonaisuuden lukeminen kannattaa. Silloin niistä saa ehkä enemmän irti tietäessään paremmin taustoja asioille ja ihmisille.

Eletään muutamaa elokuun lopun päivää vuonna 1943. Kesää vietetään Selma Kelon sukuhuvilalla maaseudulla. Rouva Kelo on palkannut kälykset Hilda ja Anna Tuomen taloutta hoitamaan. Nuori Mari hoitaa Tuomen kaksosia ja pikkuista Mikaelaa. Torpassa asustaa Charlotta vatikseen ottamansa Blombergin kanssa. Oppikoulua käyvä Juho toimittaa yhdessä Charlotan kanssa lehteä huvilaelämästä ja maailmantapahtumista. Huvilalla asustaa myös rouva Kelon vanha tuttava, vanhenevä taiteilija Hertta Miettinen. Naapurisaaressa asustaa rouva Kelon entinen mies Ilmari Lehtivaara uuden vaimonsa kanssa. Sotatilanne vaikuttaa uhkaavalta ja maailmalta kuuluu huonoja uutisia. Tulevaisuus ja eritoten lasten kohtalo huolettaa kaikkia. Kesää yritetään kuitenkin viettää perinteiseen tapaan. Huvilalle odotetaan vieraita, mutta suunnitelmat muuttuvatkun kuullaan tohtori Kelon tyttären sairastuneen Äänislinnassa. Tohtori ja Mari lähtevät matkalle kohti Äänislinnaa. Kesävieraat tulevat ja tuovat mukanaa huvilalle rintamalta palanneen Lassi Tuomen. Vieraat aiheuttavat lisää ristiriitoja talon väen elämään.

Hietakehto oli jotenkin ahdistava ja uhkaavatunnelmainen kirja. Loppupuolen saariretki ja uuden elämän syntymä hieman kevensivät tunnelmaa. Mutta ne lasten leikit... Vahva kirja, joka teki suuren vaikutuksen. Olen edelleen jotenkin sanaton. Henkilöista pidin eniten Lassi ja Hilda Tuomesta ja taiteilija Hertasta. Pidin myös Kähkösen paria aiempaa kirjaa tiiviimmästä henkilögalleriasta. Lakanasiivet ja Neidonkenkä olivat yhden päivän romaaneja. Hietakehdon tapahtumien levittäytyminen useammalle päivälle laajensi myös koko tarinaa, teki siitä ilmavamman.

Mieleni tekisi lukea koko tähänastinen Kuopio-sarja alusta alkaen uudelleen. Ehkä sitten ensi vuonna. Kähkönen jätti myös hahmonsa elämän keskelle ja haluaisin tietää myös sen, mitä heille tapahtuu.


lauantai 15. joulukuuta 2012

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä


Luin Sirpä Kähkösen Neidonkengän uudelleen verryttelynä suuresti odottamalleni Hietakehdolle.

Neidonkenkä sijoittuu sota-ajan Kuopioon, tarkemmin  sanottuna 9. päivään kesäkuuta 1942. Kähkönen pyörittää aikaisemmista kirjoistaan tuttuja ihmisiä ja samalla uusia henkilöitä saapuu näyttämölle. Ravintola Tatrassa valmistellaan liikemies Mertasen nimipäiväjuhlia. Mertanen on itse alkanut epäillä halukkuuttaa koko juhliin. Tuomen naiset leipovat ravintolaa varten pitkästä aikaa oikeaa leipää ja saavat sitä myös itse lapsineen syödäkseen. Tohtori Kelo on toipumassa talvisesta sairaudestaan ja katuu menneitä tekojaan. Tatran hovimestari Karlsson saa huonoja uutisia. Anna Tuomi tuntee vetoa klarinetisti Torkkeliin, jonka pitäisi huolehtia pienestä Saaralotasta. Entisestä toimittaja Lehtivaarasta on tullut liikemies ja hän kuljettaa ulkomaalaista lehtinaista Marieke Candrixia ympäri Kuopiota. Marieke on nähnyt työssään järkyttäviä asioita ja haluaisi hieman lepoa. Nuoret tytöt Mari ja Ani haluaisivat hieman iloa elämäänsä. Lapset Juho ja Saaralotta vaeltavat kaupungissa ja lähiseudun metsissä tarkkaillen ympäristöään. Muusikko Kalle Blomberg saapuu Tatraan bassonsa kanssa saa orkesterin soittamaan niinkuin joskus ennen.

Kähkönen osaa kirjoittaa karuista asioista kauniilla kielellä. En voi olla vaikuttumatta tästä kirjasta edelleen. Kirjan lapset ja nuoret on kuvattu sydämeenkäyvällä tavalla. Leivän leipominen Aleksanterinkadun talon leivintuvassa ja naisten lepohetki työn lomassa, pienillä asioilla voidaan kuvata suuria tunteita. Jos jotain moittimista voisin sanoa niin en pitänyt niin paljon Lehtivaaran ja Marieke Candrixin kohtauksista, vaikka kirjan kannalta ne merkittäviä olivatkin.

Tuula Korolainen ja Arja Kanerva (toim.): Satusaappaat ja runopilli


Tuula Korolainen ja Arja Kanerva ovat koonneet Satusaappaat ja runopilli -kirjaan lastekirjallisuutta käsittelevän Onnimanni-lehden artikkeleita vuosilta 1978-2008.Onnimannia olen joskus kirjastossa käydessäni mielenkiinnolla lueskellut. Satusaappaat ja runopilli olikin mukava katsaus lastenkirjallisuuteen. Kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleja oli ilo lukea.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

William S. Burroughs: Kissa sisälläni


William Burroughsista tulee mieleeni huomattavasti rankemmat jutut kuin tämä kirja. Pienikokoinen kirja osui sattumalta silmiini kirjastossa. Uteliaisuus ja So American -haaste saivat minut tarttumaan siihen.

Kissa sisälläni sisältää pieniä muistoja Burroughsin kissoista, elämästä kissojen kanssa ja filosofisia pohdintoja kissojen alkuperästä ja merkityksestä ihmiselle. Samalla se vilkastuttaa myös lukijan aivotoimintaa.

Viehätyin kovasti tästä kirjasta. Osallistun sillä So American-haasteeseen osioihin Beatniks ja Modern Men Writers.

Einar Már Guðmunsson: Beatles-manifesti


Olen Einar Már Guðmunssonilta lukenut joitakin kirjoja aikaisemmin ja niistä pitänyt. Odotukseni olivar siis melko korkeallaaloittaessani Beatles-manifestin lukemisen. Kirja ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Tarina oli jotenkin ennakolta tuttu, yllätyksetön. Tai ehkä vain oli minulle väärä aika lukea tämä kirja.

Beatles-manifesti sijoittuu 60-luvulle Islantiin. Rock-musiikki iskee voimalla sikäläiseen nuorisoon. Poikajoukko haaveilee omasta bändistä ja tytöistä. Jonkinlaista kehitystäkin tapahtuu ja monenmoisia sattumuksia myös.

Tulipahan kuitenkin luettua ja valloitettua samalla Islanti.