Luin joskus kymmenen ikävuoden korvilla aikamoisen kasan myös ns. poikakirjoja. Mark Twainin Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailut olivat näiden kirjojen joukossa. Tomin seikkailuista muistan pitäneeni. Hucleberry Finn oli muistoissani paljon tylsempi. Ilman So American-haastetta tuskin olisin tähän enää tarttunut. Onneksi sen tein, sillä tällä lukukerralla ihastuin kirjaan, enkä enää ihmettele sen klassikkoasemaa.
Huckeleberry Finnin seikkailut jatkuvat siitä mihin Tom Sawyerin seikkailut loppuivat. Kirjan kertojana on nyt Huck. Tom ja Huck löysivät edellisen kirjan lopussa rosvojen aarteen ja heistä tuli sen myötä varakkaita nuorukaisia. Siihen asti Huck oli ollut Mississipin varren pikkukaupungin hylkiö, joka oli saanut pärjätä mieten parhaiten taisi. Huckin isä oli kaupungin pahin juoppolalli ja roisto ja Huckin äidistä ei ole mitään mainintaa. Varakas leskirouva ottaa nyt Huckleberryn kasvatikseen sivistääkseen tätä. Vapaaseen elämään tottuneella Huckilla on melkoisia sopeutumisvaikeuksia. Juuri kun hän tottunut kouluun ja kirkossa käyntiin, palaa omilla teillään ollut isäukko maisemiin. Tämä on kuullut Huckin rikastumisesta ja haluaa osille. Leskirouva ja kaupungin tuomari yrittävät estää tätä, mutta silloin isä kaappaa Huckin syrjäiseen metsämökkiin. Aluksi Huck on mielissään paluusta vapaaseen elämää, mutta ennenpitkää käy elämä juoppohullu isäukon kanssa mahdottomaksi. Huck lavastaa oman kuolemansa ja karkaa. Karkumatkan alkuvaiheessa hän tapaa leskirouvan sisaren karanneen orjan Jimin. Huck käy vakoiluretkellä naapurikylässä ja kuulee Jimiä epäiltävän hänen murhastaan.
Huck ja Jim lähtevät yhdessä matkaamaan lautalla alajuoksulle päin. Jim haluaa päästä orjuudesta vapaaseen osavaltioon ja tehdä työtä saadakseen rahaa ostaa vaimonsa ja lapsensa vapaiksi. Huck haluaa päästä eroon isästään ja seikkailla. Aluksi Huck on varsin epäluuloinen ja alentuva Jimin suhteen, mutta matkan aikana oppii arvostamaan Jimiä ja luottamaan tähän. Toverusten matka pitkin mahtavaa Mississippiä sujuu paikoin leppoisasti ja välillä melko hurjienkin sattumusten myötä. Epäonnekseen he Matkan luonne muuttuu, kun he törmäävät kahteen huijariin, jotka nimittävät itseään Kuninkaaksi ja Herttuaksi. Huck ja Jim joutuvat osalliseksi näiden huijauksista.
Etelässä seurue joutuu erään epäonnisen sattuman kautta erilleen. Herttua ilmiantaa Jimin karanneena neekerinä saadakseen tästä palkkion. Huck saa tämän selville ja päättää vapauttaa ystävänsä. Tom Sawyer ilmaantuu jälleen kuvioihin ja yhdessä pojat ryhtyvät suurisuuntaiseen vapautusoperaatioon, joka ei kuitenkaan suju aivan Tomin suunnitelmien mukaan.
Kuten sanottu pidin kirjasta. Huckin ja Jimin välisen suhteen kehittyminen oli mainiota seurattavaa. Huck oli koko ikänsä ajan elänyt yhteiskunnassa, jossa orjuus oli täysin normaalia ja orjat vain omaisuutta. Huck tuntee melkoisia omantunnontuskia auttaessaan karanutta orjaa ja näin varastaessaan toiselta. Kuitenkin ystävyys on tätä tunnetta voimakkaampi. Twain on osannut kuvata myös suuren joen maisemaa ja mahtia hyvin. Kirja on paikoitellen myös hyvin hauska. Verenvuodatuksen ja väkivallan määrä oli minulle yllätys, mutta toisaalta kuvaa ajankohtaa. Huck ja Jim ovat hyvin sympaattisia henkilöhahmoja. Herttua ja Kuningas kaikessa lurjusmaisuudessaan olivat jotenkin kiehtovia. Eniten kirjan hahmoista ärsytti Tom Sawyer, joka paljastui teatraaliseksi, omahyväiseksi viisatelijaksi. Tämä voi olla myös syy sille, etten aikaisemmin tälle kirjalle lämmennyt. Mieleni tekisi lukea nyt myös Tom Sawyerin seikkailut ja verrata sinä olevan Tomin hahmoa tähän, sillä muistan siitä Tomin toisenlaisena.
Lukemani Huckleberry Finnin seikkailujen käännös on Jarkko Laineen. Puhekielinen käännös sopi kertojana toimivan Huckin suuhun hyvin. Joskus puhekielisille kirjoille käy niin, että ne tuntuvat vanhentuneen, mutta tämä tuntui yhä edelleen elävältä tekstiltä.
So American -haasteeseen osioihin American Realism ja Slavery.
