Jupu: Koirapuistojen nainen

Baarien naisesta tutun hahmon seikkailut jatkuvat. Jupun elämä näyttää vakiintuneen parisuhteen ja työpaikan myötä. Sähellyksestä ei kuitenkaan päästä eroon. Lisäjännitystä elämään tuo kasvava nelijalkaisten lauma. Välillä muistellaan myös Pikku-Jupun lapsuuden kokemuksia.

Koirapuistojen nainen on edeltäjänsä tavoin hilpeää luettavaa. Jään odottamaan jatkoa.

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita

Ville Pirisen Tärkeitä asioita antaa puheenvuoron erilaisille ihmisille. Tilaa on kuusi ruutua ja sana on vapaa. Puheenaiheet vaihtelevat, mutta yleensä ihmisillä on jotain valittamisen aihetta. 

Tässä mielipiteensä kertovat Siiri, 25 ja Tuomas, 56. Pienistä asioista tulee isoja ja isoista pieniä. Ihmiset ja asiat tuntuvat tosilta. Samalla naurattaa.

Pidä Pirisen jotenkin rujosta piirrostyylistä.

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain

Ahdistavastä ja tylsästä päivästä on hyvä joskus paeta menneisyyteen. Louisa M. Alcott tunnetaan parhaiten Pikku naisista jatko-osineen. Ne samoin kuin tämänkin olen joskus muinoin lukenut. Pikku naisiin olen palannut aikuisiälläkin, mutta tätä en ollut uudelleen lukenut.

Kirjan alkuosassa päähenkilö Polly on 14-vuotias maalaistyttö, joka tulee vierailulle varakkaan Shawin perheen luo kaupunkiin. Vaatimattomaksi kasvatettu Polly ihmettelee suuren maailman tapoja. Pollyn ikätoveri Fanny yrittää käydä täysikasvuisesta neidistä, isoveli Tom kiusaa siskojaan ja tekee kolttosia, pikkusisko Maud on hemmoteltu kiukuttelija, perheen isä on työlleen omistautunut liikemies, äidille seuraelämä on kaikkein tärkeintä ja perheen isoäiti on toisten unohtama. Myös Polly herättää vanhanaikaisine tapoineen kummastusta kaupunkilaisnuorissa. Raikkaalla käytöksellään hän valloittaa vanhempien ihmisten sydämet ja esimerkillään saa perheen nuoret paljastamaan paremmat puolensa.

Toisen osan alussa Pollyn ensimmäisestä vierailusta on kulunut kuusi vuotta. Polly on pitänyt muihin tiiviisti yhteyttä ja vieraillut heillä usein. Nyt Polly ei kuitenkaan tule kaupunkiin vierailulle. Hän on päättänyt ruveta soitonopettajaksi elättääkseen itsensä ja auttaakseen veljeään Williä tämän opinnoissa. Shawin sisarusten elämä pyörii nyt seurapiirien ympärillä. Pollykin tuntee välillä vetoa ilonpitoon, mutta saa huomata monien ihmisten suhtautuvan eri tavalla työtätekevään tyttöön kuin rikkaan Fannyn ystävään. Rakkausasiat tuottavat myös monta pulmaa kaikille. Onneksi Polly on säilyttänyt lämminsydämisen luonteensa ja pystyy myös auttamaan ystäviään näiden kohdatessa vastoinkäymisiä. Lopulta myös sydämen asiat kääntyvät parhain päin.

Olipa opettavainen kirja, mieleeni tuli monta kertaa lukemisen aikana. Toisaalta kirja on kirjoitettu 1870-luvulla ja yllättävän monet kirjan tapahtumista ja aiheista voisi soveltaa myös nykypäivään. Opettavaisuutta ei ollut kuitenkaan liikaa. Polly ei ollut täydellinen pyhimys vaan hänelläkin oli heikkouden hetkensä. Henkilöt olivat elävästi kuvattuja ja heidän kohtaloihinsa jaksoi syventyä.  Ihmisten tavat ja asenteet olivat mielenkiintoisia. Aikuisena oli myös mukava lukea kirjaa aikansa kuvana. Mm. Pollyn taiteilijaystävättäret toivat mukanaan naisasiaa samoin Pollyn halu elättää itsensä. Lukukokemus oli siis ihan miellyttävä. Ei Alcott suotta ole klassikkoasemaansa saanut.

Lukemani kirja oli painettu vuonna 1993. Sen Eeli Jaatisen ilmeisesti 40-luvulla piirretty kansikuva on kyllä ihan hieno, mutta minulle Alcottin, samoin kuin Montgomeryn, kirjojen oikeat kannet ovat niitä valkopohjaisia sinisellä tai punaisella nauhalla ja useimmiten vielä Maija Karman kuvalla olevia.

Osallistun tälläkin kirjalla Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haasteeseen.

Aila Meriluoto: Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit)

Luin Aila Meriluodon Peter-Peterin ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten Meriluodon Vaarallista kokea-nimellä julkaistujen päiväkirjojen innoittamana. Pidin siitä silloinkin, mutta en osannut lukea sitä päiväkirjasta ja Meriluodon omasta elämästä erillisenä. Kesällä näin tämän sattumoisin Kirjatorilla pokkarina kahdella eurolla ja nappasin mukaani.

Kirjan juoni on yksinkertainen. Ruotsinsuomalainen kirjastonhoitaja Sanna tutustuu kirjeitse ruotsinvirolaiseen kirjailija-lääkäri Peteriin. Kirjeet johtavat suhteeseen, jonka Peter lopulta mitään selittämättä katkaiseen. Sanna yrittää selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Rakenne on mielenkiintoinen. Kirja koostuu enimmäkseen Sannan kirjeistä Peterille, muutamasta päiväkirjan katkelmista ja Sannan romaaniluonnoksista. Lopussa on Sannan tilitystä kirjailijalle ja Peterin vastaus kirjailijan kirjeeseen.

Tunnelataus kirjassa on hurja. Ensin Sannan mieletön heittäytyminen rakkauteen ja äkillinen syöksy epätoivoon. Lukiessani pääsin seuraamaan Sannan tunteita vierestä, samaistumaan niihin. Luettuani kirjan voin tietysti ihmetellä joitakin Sannan ratkaisuja. Samoin Peterin käytöstä. Toisaalta ymmärrän. Lukiessani tätä nyt olin jotenkin yllättynyt siitä, että Peter ja Sanna tapasivat oikeasti vain muutaman kerran. Sanan voima näkyy tässäkin. Peter-Peter ei ole kuitenkaan vain sanoja. En muista lukeneeni montaakaan kertaa näin hyvin kuvattua naisen himoa ja mielettömyyttä sen edessä.

Peter-Peter on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se on voimakas kirja ja ansaitsee minusta arvostusta pelkkänä kirjana ilman taustan tietämistä.

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Jonnekin pois on ensimmäinen lukemani Shriverin kirja. Poikani Kevin- kirjaa muistan joskus pyöritelleeni kirjastossa, mutta silloin se tuntui liian synkeältä itselleni. Shriveriä on monelta taholta hehkutettu, joten nyt minäkin uskalsin tarttua tähän.

Kirjan päähenkilä Shep on tehnyt koko ikänsä töitä päämääränään Toinen Elämä jossain lämpimässä ja halvassa asuinmaassa. Vaimonsa Glynisin kanssa Shep on tehnyt perehtymismatkoja eri puolille maapalloa. Rahat Toiseen Elämään olisivat jo koossa, mutta aina tuntuu tulevan jotain joka siirtää suunnitelman toteutusta. Ihmiset Shepin ympärillä pitävät Shepin haavetta vain turhan aikaisena haihatteluna. Nyt Shep on kuitenkin tosissaan. Liput on hankittu hänelle, vaimolle ja perheen teinipojalle. Shep on päättänyt lähteä vaikka ilman poikaansa ja vaimoaan. Tavarat on pakattu ja nyt pitäisi kertoa vain Glynisille lähdöstä. Glynisillä on kuitenkin myös kerrottavaa; hänellä on löydetty syöpä. Sairaus vie koko perheen elämän muutokseen.

Kirjassa seurataan myös toista pariskuntaa, Jacksonia ja Carolia. Jackson on Shepin työkaveri ja pariskunnat ovat ystävystyneet keskenään. Carolin ja Jacksonin vanhempi tytär sairastaa harvinaista perinnöllistä sairautta, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja nuorempi tytär hakee huomiota omilla keinoillaan. Elämä pyörii Flickan sairauden ympärillä. Jackson päättää piristää elämäänsä teolla, jolla on arvaamattomat seuraukset.

Kirjan lähtötilanne on mielenkiintoinen. Sairaus tai vammaisuus muutta monin tavoin kaikkien elämää. Tavoilla joita ulkopuolinen ei osaa edes kuvitella. Kirjassa käitellään paljon rahaa, koska raha pyörittää kaikkea. Miehen ja naisen sekä vanhemman ja lapsen välistä rakkautta ja mitä rakkauden nimessä voidaan toiselta ihmiseltä vaatia käsitellään myös.

Kirja oli välillä hieman raskaslukuinen. Varsinkin alkupuolella kirja oli välilläjotenkin tasapaksu. En löytänyt siitä heti tarttumapintaa itselleni. Henkilöt olivat ärsyttäviä ja tympeitä paitsi uhrilta vaikuttava Shep. Koko kirja vaikutti kovin amerikkalaiselta. Toisaalta koska kirjalla oli mittaa, saivat henkilöt lihaa luittensa ympärille ja heidän ratkaisunsa saivat ymmärrystä osakseen. Jacksonin paasaamista olisi voinut olla hieman vähemmän ja loppuratkaisu oli minusta turhan lälly. Kaikesta huolimatta Jonnekin pois oli minulle positiivinen lukukokemus. Poikani Kevin houkuttelee tutustumaan ja ehkäpä teen siihen kirjastossa tuttavuutta uudelleen.

Rick Riordan: Eksynyt sankari

Tympäännyin muutamaan lukemaani ns vakavampaan kirjaan ja tartuin tähän pojalleni lainaamaan kirjaan. Eksynyt sankari aloittaa Rick Riordanilta uuden sarjan. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin aiemmin ilmestynyt Percy Jackson -sarja. Tapahtumat sijoittuvat edellisessä sarjassa kerrottujen tapahtumien jälkeiseen aikaa. Kirjojen ideana on se, että muinaiset kreikkalaiset jumalat ovat edelleen olemassa ja asettuneet Yhdysvaltoihin. Kuten jo antiikin aikaan saavat jumalat lapsia ihmisten kanssa. Nämä puolijumalat omaavat erilaisia maagisia taitoja, joita he tarvitsevat elämässään. Puoliverisen elämä on vaaroja täynnä ja selviytyäkseen niistä heidät kootaan lapsena Puoliveristen leirille, jossa he oppivat hallitsemaan taitojaan.

Eksynyt sankari kertoo Jasonista, Piperistä ja Leosta. Nuoret ovat päätyneet samaan kouluun tietämättä todellista syntyperäänsä. Kirjan alussa Jason on menettänyt muistinsa. Tapahtumat käynnistyvät luokkaretkellä. Hurjien hetkien jälkeen kolmikko päätyy Puoliveristen leirille, jossa heidän todellinen luontonsa paljastetaan. Leirillä asiat ovat sekaisin Percy Jacksonin kadottua. Samaan aikaan joku jumaliakin muinaisempi uhkaa koko maailmaa. Jason, Leo ja Piper valitaan tärkeään pelastustehtävään, joka johdattaa kolmikon vaarojen täyttämälle matkalle halki mantereen. Aikaa on vähän ja jumalat yrittävät käyttää nuoria omina pelinappuloinaan. Lisää vaikeuksia matkaan tuovat Piperin kadonnut filmitähti-isä, oudot painajaiset ja Jasonin palautuvat muistikuvat.

Eksynyt sankari oli mukaansatempaava ja nopealukuinen kirja. Minusta kirjojen perusidea on mielenkiintoinen. Tapahtumat ja juonenkäänteet ovat hivenen ennalta-arvattavia, mutta se selittynee osittain kirjan varsinaisella kohderyhmällä. Poikani ainakin piti kirjasta kovasti. Minustakin tämä oli oikein mukava ja ennenkaikkea lukuhaluja herättävä välipala.

Armas Alvari ja Matilda Katajamäki: Kirjeitä lapsiperheestä

Kävin viime viikolla Suomalaisen kirja-alessa. Muutaman muun kirjan ohella sieltä tarttui mukaani tämä opus. Kirja koostuu kirjeistä, joita koti-isä ja toimittajaäiti kirjoittivat toisilleen kustantajan pyynnöstä vuoden ajan. Kirjeissä käsiteltiin lapsiperheiden arkea, vanhemmuutta ja parisuhteita.

Kirjekokoelma oli mielenkiintoinen lukukokemus. Välillä nauroin sattumuksille lasten kanssa ja välillä tunsin suurta väittelynhalua kirjoittajien kanssa. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että huomasin unohtaneeni monta asiaa pikkulapsiajasta. Yksinhuoltajana olin myös jotenkin yllättynyt siitä parisuhdeväännön määrästä, jota kirjoittajien perheissä oli.