Kirsti Ellilä: Majavakevät

Kirsti Ellilän Majavakevään lukemisesta on jo jonkin aikaa, mutta yritän muistella lukukokemusta.

Majavakevään päähenkilö Hilla on Kolumbiasta adoptoitu tyttö, joka tuntee olevansa muukalainen perheessään ja koulussaan. Hillalle luonto on tärkeää ja hän seuraa kiinnostuneena lähistöllä pesää rakentavia majavia. Majavat aiheuttavat padollaan tuhoa metsälle ja sen omistava mies haluaisikin tuhota majavat. Hilla tuntee samaistuvansa majaviin ja tuntee olevansa yhtä epätoivottu tulokas kuin majavatkin. Toinen päähenkilö on Ilpo, samanikäinen poika, jonka suvulla on pieni mökki majavalammen rannalla. Ilpo joutuu tekemään koulutehtävää majavista ja haluaa kuvata niiden elämää videolle. Ilpon perhe on köyhä ja rahan vuoksi haluaisi myydä perintömökkinsä. Lapset tapaavat majavalammella ja päätyvät yhdistämään voimansa majavien puolustamiseen.

Kirjassa on mukana pieni fantasiaelementti, jota voi olla ottamatta huomioon ja selittää kaiken järjellä. Minusta se kuitenkin toi mukavaa lisää tarinalle.

Majavakevät on hieno kirja luonnosta, ihmisen identiteetistä ja vierauden tunteesta ja vaikeuksien voittamisesta.

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja sisältää 19 tarinaa nuorista ja alkoholista. Novellit olivat, paitsi aiheeltaan puhuttelevia, myös hyvin kirjoitettuja. Alkoholi liippaa kirjan nuorten elämää monilla tavoin. Osa juo itse ja joutuu sen takia hankaluuksiin ja toiset kärsivät läheistensä juomisesta. Osa törmää suomalaisen juomakulttuuriin ja sen ilmenemisnuotoihin muuten. Rannela ei saarnaa vaan jättää lukijalle mahdollisuuden ajatella itse.

Tuttavapiirini nuorissa muutamilla ovat ensimmäiset alkoholikokeilut olleet ajankohtaisia tänä syksynä. Vanhempana olen tietysti ilmiöstä hiukan huolissani ja pelkään aiheen kohta ajankohtaistuvan meilläkin. Toisaalta muistan myös omat kokeiluni ja törmäilyni. Aikuiset harvoin muistavat miten oleellinen asia juominen on nuortenkin elämää. Sitä se tosin on monille aikuisillekin.Osalle ihmisistä juominen kaikkine lieveilmiöineen on ongelma ja sitä hyssytellään liikaakin ja ajatellaan ettei asia koske itseä ja lähipiiriä. Aikuiselle kirja toimii hyvänä herättäjänä aiheeseen. Toivottavasti nuoretkin saavat kirjasta irti sen, että juominen voi olla myös kivaa, voi se aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia eikä kaikkea tarvitse itse kokeilla.

Pidin kirjasta. Kertomusten hahmot ja tilanteet ovat eläviä ja todenmukaisia. Lukiessani välillä huvituin, järkytyin ja liikutuin. Yhden promillen jutuista saa aihetta ajatteluun.

Amy Tan: Ilon ja onnen tarinat

Olen lukenut Amy Tanin Ilon ja onnen tarinat, samoin kuin muutkin Tanin kirjat, joskus vuosia sitten. Pidin kirjasta paljon. Olen myös nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan joskus, mutta siitä minulla ei ollut selkeitä muistikuvia. Joku aika sitten sain tilaisuuden nähdä elokuvan uudelleen ja innostuin myös lukemaan kirjan.

Kirja kertoo neljästä kiinalaissyntyisestä naisesta, jotka ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin ja heidän neljästä tyttärestään, jotka ovat siellä syntyneet. Kirja seuraa äitien ja tyttärien tarinoita lomittain antaen kummallekin puheenvuoron. Äidit ja tyttäret haluaisivat väliensä olevan hyvät, mutta sukupolven ja kulttuurien erot vievät heitä eri suuntiin. Kirjan nykyhetken tapahtumien edetessä heidän väleihinsä löytyy enemmän yhteisymmärrystä. Äidit saavat välitettyä tietoaan ja kokemuksiaan ja tyttäret oppivat asioita itsestään ja taustastaan.

Elokuva oli myös ihan hyvä. Se noudatteli kirjan rakennetta ja tarinaa aika uskollisesti, mutta hieman supistetusti.  Tässä tapauksessa kirja veti pidemmän korren ollen minusta parempi. Kirja menee syvemmälle elämään. Elokuva oli enemmän kaunista katsottavaa.

Ilon ja onnen tarinat oli edelleen hyvä lukukokemus.

So American -haasteessa Ilon ja onnen tarinat osallistuu osioon Immigrant background. 

Salla Simukka: Toisaalla

Salla Simukan Toisaalla on rinnakkaisteos aikaisemmin julkaistulle Jäljellä-kirjalle. Kirjoissa eletään läheisessä tulevaisuudessa. Lapset luokitellaan jo nuorina taipumustensa mukaan eri lahjakkuusalueisiin ja tämä vaikuttaa heidän elämäänsä melkoisesti.

Samuel on tietokonenörtti, joka on juuri valmistunut koulusta. Työpaikkaa ei ole vielä löytynyt ja omat ja vanhempien raha-asiat huolestuttavat Samuelia. Samuel saa kuitenkin kutsun työhön, josta ei voi kieltäytyä. Aluksi Samuel on innoissaan kovapalkkaisesta ja haastavasta työpaikasta. Hän on päässyt kmukaan kehittämään uutta ja mullistavaa peliterapiaa. Samuel ohjelmoi pelin henkilöiden maailman tuntumaan ja maistumaan aidolta. Pikkuhiljaa hän alkaa kuitenkin huomata työssään liikaa outoja ja häntä vaivaavia asioita ja päätyy lopulta ennakoimattomaan ratkaisuun.

Kirjan alussa Samuel on jo ratkaisunsa tehnyt ja hän selvittelee sen seurauksia ja siihen johtaneita syitä. Tapahtumia seurataan välillä menneessä ja välillä nykyhetkessä. Jäljellä-kirjan oudot tapahtumatkin saavat selvityksen.

Jäljellä ja Toisaalla ovat varsin kylmäävä ja pelottavakin teospari. Simukka on osannut luoda uskottavan ja painostavan maailman, jonka toivoisi jäävän vain mielikuvitukseksi.

István Örkény: Minuuttinovelleja

István Örkényn Minuuttinovellit kulkivat matkassani pitkään. Kirja koostuu lyhyistä, yleensä alle sivun mittaisista novelleista. Kirjan olisi voinut ahmaista nopeasti, mutta enemmän siitä sai irti, kun kirjoituksia jäi makustelemaan pidemmäksi aikaa. Pienet jutut laajenivat mielessäni kokonaisiksi maailmoiksi, jotka olivat välillä kovin ankeita ja surullisia, mutta toisaalta hyvin humoristisia.

Pidin tästä kirjasta paljon.

Minuuttinovelleilla valloitan Unkarin.

Aino Havukainen ja Sami toivonen: Tatu ja Patu pihalla

Tatu ja Patu ovat olleet perheessämme monivuotisia suosikkeja. Uuden Tatun ja Patun syksyinen ilmestyminen on ollut riemastuttava hetki. Harmikseni pojat alakvat olla jo liian isoja näille kirjoille, mutta tyydyn hihittelemään näille sankareille sitten itsekseni.

Tatu ja Patu pihalla poikkeaa ulkonäöltään sarjan muista osista. Se on kooltaan pienempi ja paksumpi. Kuvitus on myös hieman luonnosmaisempaa kuin aikaisemmin. Laatu on ennallaan.

Tatu ja Patu pihalla on nimensä mukaisesti käsikirja pihapuuhiin. Se esittelee erilaisia pihaleikkejä ja leikkivälineitä. Kirja opastaa mm. kauppaleikkiin, kertoo lukuisia käyttötarkoituksia kepeille ja kävyille ja opastaa tekemään kukkaseppeleen. Siitä löytyy hauskoja ja hyödyllisiä vinkkejä kaikkeen mitä ulkona voi tehdä.

Pidin kirjasta, mutta olen kuitenkin  enemmän viehättynyt juonellisemmista Tatu ja Patu -kirjoista.

James Herriot: Elämäni kissat

Olin viidennellä luokalla, kun kuvaamataidonopettajamme luki meille ääneen James Herriotin kirjaa Kaikenkarvaiset ystävämme. Ihastuin humoristisiin eläintarinoihin ja kertomuksiin eläinlääkärin työn sattumuksiin Yorkshiressa. En malttanut olla lainaamatta kirjaa ja lukematta sitä loppuun ennenkuin opettaja sai sen luettua. Luin myös suurimman osan Herriotin muista kirjoista. Edellisistä lukukokemuksista on monta vuotta.

Elämäni kissat on nimensä mukaisesti kirja kissoista. Herriot on koonnut tähän kissoista kertovia juttuja eri kirjoistaan. Joku jutuista tuntui tutulta, mutta en kuitenkaan ole lukenut kaikkia aikaisemmin. Olen joskus huomannut tämän kirjan kirjastossa, mutta en silloin tästä kiinnostunut. Herriot kertoo kissan olevan suosikkieläimensä ja sen huomaa. Hän kirjoittaa lämmöllä eläinlääkärin työssään tapaamista kissoista ja kissanomistajista. Ihmiset ja kissat ovat yhtä suuressa osassa. Eläinlääkärin työssään tapaamat kissat ovat usein sairaita, mutta onneksi tämän kirjan kertomuksissa on enimmäkseen onnellinen lopetus.

Elämäni kissat oli ihan mielenkiintoinen luettava. Se palautti mieleeni mukavia lukumuistoja ja teki minulle halun lukea enemmänkin Herriotia. Herriotin tuotantoon kirja on mukava kurkistus, mutta suosittelisin mieluummin lukemaan kokonaisen kirjan tämän kertomuskokkoelman sijasta. Alussa mainittu Kaikenkarvaiset ystävämme on hyvä aloitus. Toisaalta jos entisajan eläinlääkärin työn likaisemmat yksityiskohdat eivät innosta niin silloin tämä kirja on kelpo kurkistus kissojen ja ihmisten välisiin suhteisiin.

Kirjassa on myös viehättävä Lesley Holmesin kuvitus.

Elämäni kissat on ensimmäinen Lukudiplomi-haasteeseen lukemani kirja. Lukudiplomihaasteeseen liittyy myös tehtäviä. Tällä kertaa en niistä oikein innostunut. Sen sijaan liitän tähän muutamia valokuvia lähipiirini kissoista.

Vappu ja Volmari

Musta valvoo pienten lastenvaatteiden pakkaamista.

Sisu ulkoilee.

Vappu matkalle lähdössä.

 

Sisu ja Musta auttavat ikkunanpesussa.

Sunnuntain joulu.