Luettuja lyhyesti

Anu Silfverberg: Äitikortti
Kirjoituksia äitiydestä niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Herätti ajatuksia, mutta täysin en kirjaan ihastunut. Mutta olisipa tämä kirja ollut olemassa jo silloin kun itse tulin äidiksi. Silloin kaipasin tämän tyyppistä kirjallisuutta peilaamaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Felicia Feldt: Näkymätön tytär
Felicia Feldt on Lapsikirjastaan tunnetun Anna Wahlgrenin tytär, joka kertoo oman näkemyksensä lapsuudestaan ja kasvattajagurusta äidistää. Melko kiinnostava selviytymistarina.

Kirja, joka muutti elämäni
Lukijoiden kertomuksia elämää muuttaneista kirjoista. Mukana julkisuuden henkilöitä ja tavallisia ihmisiä.

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Mies, vaimo ja rakastajatar. Tarinaa seurataan jokaisen hahmon näkökulmasta. Välillä hieman toisteista ja välillä henkilökohtaisestikin viiltävää tunnetta. Kirjasta ei kuitenkaan jäänyt kovin syvää muistijälkeä.

Helga Weiss: Helgan päiväkirja
Nuoren prahalaisen juutalaistytön päiväkirja keskitysleirikokemuksista. Hurja ja raaka tarina. Jotenkin sitä kuvittelee lukeneensa aiheesta kaikenlaista ja silti aihe kiehtoo ja järkyttää edelleen.

Dieter Hermann Schmitz: Täällä pohjoisnavan alla
Humoristinen kertomus Suomessa vuosia asuneesta saksalaismiehestä, joka päättää tulla oikeaksi suomalaiseksi. Kiva välipalakirja.

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
Tahmee von Lipwig on tuttu hahmo Pratchettin kirjasta Posti kulkee. Tällä kertaa huijarimenneisyyden omaava Tahmee joutuu patriisi Vetinarin käskystä uudistamaan Ankh-Morporkin pankkimaailman. Kirja ei oikein päässyt täyteen lentoon, mutta oli ihan mukavaa luettavaa kuitenkin.

Alex Capus: Léon ja Louise
Ranskalainen nuoripari tutustuu ensimmäisen maailmansodan aikaa. He joutuvat sodan melskeissä erilleen ja jatkavat elämäänsä kunnes sattumalta kohtaavat vuosien kuluttua. Yhteinen elämä ei ole mahdollista, mutta side heidän välillään ei häviä vuosikymmenten kuluessa. Hivenen haikea ja lämmin pieni kirja.

Anneli Kanto: Pala palalta pois
Kirjailijan äiti sairastuu Altzheimerin tautiin. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Yhdessä osassa seurataan äitiään hoitavan tyttären osaa, toisessa tapahtumia katsellaan äidin näkökulmasta ja kolmannessa pääsevät ääneen muut dementikkojen omaiset. Hieno kirja tärkeästä aiheesta, vertaistukea niille joita asia koskettaa ja kaikille muille tervetullut näkökulma ja muistutus siitä milläistä elämä voi olla.

Sarjakuvia

Ninni Aalto: Sähköjänis
Ninni Aalto on minulle aikaisemmin tuttu mainiosta sarjakuvablogistaan. Pidän Aallon piirustustyylistä ja sarjakuvien välillä hieman kiero huumori viehättää.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén: Kas, kissa
Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin Kas, kissa sisältää kissa-aiheisia sarjakuvia. Niistä löytyy varmasti jotain tuttua jokaiselle kissanystävälle.

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Mustasuon mysteeri jatkaa Saniaislehdon salaisuuksista tutun Agnesin seikkailuja. Tytön isoäiti on joutunut sairaalaan ja Agnes on lähetetty tyttöjen sisäoppilaitokseen. Agnes selvittelee edelleen vanhempiensa katoamista ratkaisten samalla kadonneiden koulutyttöjen arvoituksen. Suosittelen.

Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Viidakon vaarat
Pauli Kallion käsikirjoittamia Kramppeja ja nyrjähdyksiä olen seurannut vuosia. Pari viimeisintä albumia on piirtänyt Christer Nuutinen, joka piirsi myös Kramppien alkupään tarinat. Olen nauttinut sarjakuvista. Pidän erityisesti siitä, että henkilöhahmot ovat sarjan kulessa ikääntyneet ja muuttuneet. Viidakon vaarojen lukeminen oli kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhoja tuttuja.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 1& 2
Onnen lahjoja olen lukenut aikaisemminkin. Tällä kertaa Piitun ja kumppaneiden elämä tuntui mielenkiintoisemmalta ja elävämmältä.

Hugo Pratt: Suuren pohjolan mies
Hugo Pratt tunnetaan ennenkaikkea Corto Maltesesta. Suuren pohjolan mies kuuluu Prattin muuhun tuotantoon. Olen joskus nähnyt tähän perustuvan elokuvan Jesuit Joe, josta on melkoisen sekavat muistikuvat. Sekavalta vaikuttaa myös tämä sarjakuva. Tarina sijoittuu Kanadan lumisiin metsiin, joissa seuraamme hetken jesuiittojen kasvattaman intiaanin verenhurmeista matkaa. Kuvat ovat kuitenkin komeita.

Alison Bechdel: Lepakkoelämää 1-4
Alison Bechdel on tehnyt Lepakkoelämää-sarjakuvaa 80-luvulta lähtien. Sarja seuraa erään naisjoukon arkista elämää. Arjen lisäksi henkilöiden elämää määrittelee seksuaalinen suuntautuminen. Sarja on välillä myös melko poliittinen ja sen seuraamista auttaa Yhdysvaltojen tapahtumien tunteminen muutamien viime vuosikymmenien aikana. Olen lukenut osan Lepakkoelämää-kokoelmista aikaisemminkin. Uusimman suomennoksen ilmestyminen sai minut lukemaan kaikki tähän asti suomennetut osat yhteen menoon. Lukemisesta sai näin paljon enemmän irti, koska ei tarvinnut miettiä kuka oli kuka ja tarinan pidemmät kaaret tulivat paremmin esiin.

Kevyttä ja kivaa

Tykkään lueskella välillä ihan silkkaa hömppää. Romantiikan alallakin kirjoja löytyy hyvinkin erilaisia. Osa on kevyttä höttöä, jolla on hyvä tyhjentää omaa päätänsä ja joka ei jätä sen kummempia jälkiä lukijan mieleen. Toisinaan kevyeen tekstiin on kiedottu vakavampia ja koskettavampia tarinoita. Huumorin ja hömpän yhdistäminen viihdyttää myös. Laadukkaan viihteen löytäminen luettavaksi ei aina ole helppoa ja uskoisin ettei myöskään sen kirjoittaminen.

Seuraavaksi muutamia sanoja kevään ja alkukesän mittaan luetuista viihdekirjoista.

Cathy Kelly: Uusia alkuja
Neljä naista kohtaavat irlantilaisessa pikkukaupungissa. Menneisyyden selvittelyä ja uusia tuulia tulevaisuuteen. Kelly on ollut vuosia eräs hömppäsuosikeistani, mutta tuoreimpiin Kellyn kirjoihin en ole saanut enää makua. Ihan mukavaa luettavaa silti.

Rain Mitchell: Opetuksia
Luin viime vuonna Mitchellin sarjan ensimmäisen osan Tasapainoilua. Opetuksia jatkaa edellisestä osasta tuttujen naisten elämän seuraamista. Aikamoista amerikanmeininkiä, mutta kevyttä ja kivaa luettavaa.

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä
Toinen osa Boonsboron majatalon ympärillä pyörivästä sarjasta. Melko tyypillinen Robertsin tyylin edustaja. Jo alussa tietää ketkä tässä kirjassa saavat toisensa. Mielenkiintoista on seurata miten tähän lopputulokseen päädytään ja mitä mutkia matkassa on. Majataloon liittyvä kummitustarina ja helppolukuisuus saavat minut tarttumaan todennäköisesti myös seuraavaan osaan, vaikka en kovin kummoisena kirjaa pitänytkään.

Charlaine Harris: Samaa verta
Harrisin kirjoissa on melkoinen annos fantasiaa mukana, mutta silti miellän ne enemmän silkaksi hömpäksi. Telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija Sookie liikkuu sujuvasti niin vampyyrien, ihmissusien kuin muidenkin yliluonnollisten olentojen parissa. Tällä kertaa Sookie on hieman siipi maassa edellisen osan tapahtumien vuoksi. Lohtua tuo suhde komeaan vampyyriin, mutta Sookie ei olisi Sookie ellei hän onnistuisi taas kerran sotkeutumaan verisiin tapahtumiin.

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri
Helen on nuorin Walshin sisaruksista, joista toiset ovat saaneet omat kirjansa jo aiemmin. Keyesille ominaiseen tyyliin kirjassa käsitellään vakavampaa aihetta kevyemmän rinnalla. Tällä kertaa kyseessä on masennus, josta Helen on kärsinyt aikaisemminkin. Yksityisetsivänä toimiva Helen etsii comebackia tekevän poikabändin jäsentä ihmissuhdepyörityksen lomassa. Irlannin talousvaikeudet näkyivät myös kiinnostavasti kirjan juonikuvioissa. Kelpo tavaraa.

Kirsti Ellilä: Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin
Toimittaja Selma kärsii raha-, remontti- ja ihmissuhdehuolista. Hän päättää kirjoittaa menestyksekkään ja myyvän rakkausromaanin. Lähipiirillä on omat epäilynsä Selman aikeista. Kirja on herkullinen sekoitus ihmissuhteita, kirjoituspohdintaa ja huumoria.

Anu Juvonen: Lähiöoksennus

Odotin kiinnostuneena Anu Juvosen Lähiöoksennusta, koska olen itsekin elänyt lähiölapsuuden ja -nuoruuden 80-luvulla. Lähiö on määrittänyt minua monella tapaa.

Lähiöoksennus on tarina Katjasta ja hänen kahdesta ystävästään Mirristä ja Sannasta. Katjan perheen elämää seurataan Katjan syntymästä lähtien. Perhe muuttaa uuteen Kannelmäen lähiöön omaan asuntoon. Jonkun vuoden kuluttua isä lähtee uuden naisystävänsä luo ja äiti jää pitämään Katjan ja tämän isoveljen elämää kasassa. Katjan elämä laajenee kotipihalta ja perheen parista isompiin ympyröihin. Kasvava tyttö ihmettelee lähiön monenkirjavaa elämää. Lasten maailmassa on paljon sellaista mistä vanhemmat eivät tiedä. Katja ystävystyy ensin Mirrin ja myöhemmin Sannan kanssa. Tytöt haluavat olla jotakin ja päästä piireihin. Yläastemaailmassa se tarkoittaa viinaa, tupakkaa ja seksiä. Kaikkea pitää kokeilla ja vielä enemmän puhua siitä. Kaiken meuhkaamisen takana Katjaa ajaa ajatus päästä pois lähiöstä ja kaikista sen lieveilmiöistä. Lähtöhaaveet näyttävät toteutuvan lukion myötä. Katja ja Sanna suuntaavat kohti uutta elämää Mirrin jäädessä huonojen kokemuksien myötä lähiöön.

Lukemisen jälkeen minulle jäi melkoisen ristiriitainen olo. Ajankuva kirjassa oli tunnistettava ja samoin tietynlainen nuoruuden vimma. Kirjallisuus tuntuu välillä olevan täynnä nuorten miesten kasvukertomuksia, joten oli vaihteeksi raikasta lukea nuorten tyttöjen kasvusta. Joku kuitenkin tökkii. Kirja tuntuu moittivan vanhempia välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Kuitenkin kirjan lasten ja nuorten tärkein huolenaihe tuntui olevan se, etteivät vanhemmat ja opettajat vain saisi tietää mistään mitään. Välillä kirjan tapahtumat tuntuivat olevan melkoista kurjuuden maksimointia. Kirjassa oli myös jotenkin liikaa tavaraa. Ehkä Katjan isän toilailuja liike-elämässä tai vanhempien suhteita ja varhaislapsuuden kokemuksia olisi voinut tiivistää.

Lähiöoksennus on ehdottomasti kiinnostava kirja. Olen monesti pohdiskellut ihmisten taustan ja lapsuusympäristön merkitystä myöhempään elämään. Usein nämä ajatukset tulevat mieleeni kohdatessani ihmisen, joka tulee täysin erilaisista oloista kuin itse tulen. Juvosen kirja sai minut pohtimaan ihmisten käsityksiä lähiöistä ja niissä elävistä ihmisistä. Joillekin ihmisille lähiö on outo ja pelottava käsite, joka leimaa kaiken lähiöistä tulevan toisenlaiseksi kuin ns. tavallisen elämän. Elämä ja nuoruus ovat kuitenkin perusteiltaan melko lailla samanlaista asuipa missä vain.

Dekkarisatoa

Mietin, että hyppäisinkö tauon jälkeen suoraan tämänhetkisten luettujen pariin . Päätin kuitenkin tehdä muutamia koosteita siitä mitä on tullut luettua. Pysynpähän samalla itsekin kärryillä siitä, mitä oikein olen lukenut.

Antonio Hill: Kauniit kuolemat
Luin viime vuonna Hillin Kuolleiden lelujen kesän ja pidin siitä. Odotukset Kauniiden kuolemien suhteen olivat siis korkealla. Barcelonalaiskomisario Saldago työtovereineen tutkii tällä kertaa erään yrityksen henkilökunnan tekemiä itsemurhia. Saldagon vaimo on edelleen kateissa eikä hänen kohtalonsa ratkea vieläkään. Jostain syystä en saanut oikein makua tähän kirjaan ja voi ollakin että Hillin seuraavat jäävätkin minulta väliin.

Ann Cleeves: Kuolemanhiljaisuus
Kuolemanhiljaisuus on toinen suomennos Vera Stanhopesta kertovaan sarjaan. Vera löytää naisen ruumiin kuntokeskuksen saunasta. Nainen on sosiaalityötekijä, joka työskentelee lastensuojelussa. Liittyykö kuolema työtehtäviin vai löytyykö ratkaisu kuolleen naisen yksityiselämästä. Pidin Veran hahmosta, joka on sympaattisella tavalla samanlainen kuin stereotyyppinen miesetsivä. Kirjan tapahtumia katseltiin myös muista kuin juttua tutkivien poliisien näkökulmasta.

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 20-luvun Helsinkiin. Rouge on päivisin hattukaupan myyjätär ja öisin kapakkalaulajatar. Erään laulukeikan jälkeen Rouge löytää ravintolan omistajan murhattuna. Rougen veljeä epäillään teosta. Poliisi on tyytyväinen, mutta Rouge haluaa selvittää oikean syyllisen. Kirjan ajankuva viehätti minua. Pidin myös siitä, että vaikka kirja perusasenteeltaan oli kevyt löytyi siitä myös tummempia juonteita.

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Hiekkapellon Kolibri on toinen kotimainen esikoisdekkari. Anna Fekete on lapsena Suomeen muuttanut pakolaistaustainen nuori poliisi. Hän palaa nuoruutensa kotikaupunkiin rikospoliisiksi. Anna kohtaa työpaikallaan monenlaisia asenteita. Annalla on myös omia selvittämättömiä tunteita menneisyydessään. Nuori juoksijanainen löydetään murhattuna lenkkipolulta. Kohta myös toinen lenkkeilijä murhataan. Uhreja ei yhdistä aluksi muu kuin kummankin taskusta löytynyt atsteekkikoru. Poliisit alkavat epäillä jäljittävänsä sarjamurhaajaa. Poliisiin ottaa yhteyttä myös kunniaväkivaltaa pelkäävä nuori tyttö. Pidin kirjasta. Hahmot olivat kiinnostavia. Juonikuvio vain lätsähti jotenkin loppua kohti. Jatkoa kuitenkin jään odottamaan kiinnostuneena.

Viveca Sten: Syvissä vesissä ja Sisäpiirissä
Taas yksi naisen kirjoittama ruotsalainen saaristolaisdekkari, muistan ajatelleeni nähdessäni Stenin Syvissä vesissä- kirjan ensi kertaa. Onneksi kuitenkin tartuin siihen. Kirjat sijoittuvat Tukholman saaristoon ja erityisesti Sandhamnin saarelle. Rikoksia Stenin kirjoissa selvittelee poliisi Thomas Andreasson ja häntä auttaa lapsuudenystävä ja juristi Nora Linde. Ensimmäisessä kirjassa merestä löytyy kalaverkkoon sotketunut murhattu mies. Kohta myös kuolleen miehen serkku löydetään murhattuna saarelta, johon heillä ei pitäisi olla mitään kytköksiä. Sisäpiirissä-kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun pursiseuran puheenjohtaja ammutaan veneeseen kesken purjehduskilpailun lähdön. Thomas ja Nora ovat viettäneet lapsuutensa saaristossa ja tuntevat sen ja sen asukkaat hyvin. Murhajuonet ovat taidokkaita ja Thomasin ja Noran yksityielämää saadaan seurata sopivassa määrin. Tulen lukemaan Viveca Steniä jatkossakin.

Seppo Jokinen: Vihan sukua
Vihan sukua on jo 18. komisario Koskisesta kertova kirja. Paljon on Koskiselle tapahtunut vuosien mittaan. Samoin lukijalle. Aloin seurata Koskisen vaiheita jo Koskinen ja siimamies-kirjan myötä ja yhä vain Seppo Jokisen kirja tulee luettua. Olisi toisaalta mielenkiintoista lukea Koskiset joskus alusta lähtien uudelleen. Osa kirjojen viehätyksestä on tutuissa tamperelaismaisemissa. Tällä kertaa Koskinen työtovereineen joutuu selvittelemään isoa juttua. Rautatiellä räjähtää ja kohdalle osuva matkustajajuna vaurioituu pajoin eikä kuolleilta ja loukkaantuneilta vältytä. Junassa on matkustajana uhkailtu kansanedustaja. Suojelupoliisi on varma, että kyseessä on terrori-isku. Syrjään joutuva Koskinen näkee asiassa myös muita seikkoja. Koskinen joutuu sekaantumaan kuolemantapaukseen myös läheisemmin, sillä samassa rapussa Koskisen kanssa asuva nainen löydetään kotoaan murhattuna. Vihan sukua ei minusta ollut Jokisen tuotannon kärkipäätä, mutta kelpo kirja joka tapauksessa.

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
En näemmä ottanut Paholaisen pennuista edes kuvaa. Kirja on päätös osa henkivartija Hilja Ilveskerosta kertovasta trilogiasta. Olen lukenut aikaisemmat osat ja kaiken muunkin Lehtolaisen tuotannon. Yleensä pidän Lehtolaisen kirjoista, mutta nämä Ilveskerot ovat hieman tökkineet. Aluksi aioinkin jättää Paholaisen pennut väliin, mutta sen napottaessa kirjaston hyllyssä otin sen mukaani. Kirja liikkuu edellisten osien tapaan kansainvälisen rikollisuuden ja vakoilun piirissä. Myös Hiljan henkilökohtaista elämää ja menneisyyttä kaivellaan. En viehättynyt tästäkään kirjasta. Se johtuu luultavasti siitä, etten muutenkaan pidä tämäntyylisistä kirjoista. Mutta tulipahan luettua. Nyt sitten pääsenkin odottelemaan Lehtolaisen uutta Maria Kallio-kirjaa.

Paluu

Talvi ja kevät ovat mennä hurahtaneet ohi. Lukenut olen koko ajan, mutta en vain ole saanut kirjoitettua. Välillä on kirjoittamisen halu iskenyt ja useita blogitekstin alkujakin on kertynyt. Blogien seuraaminenkin on ollut hieman vähemmällä. Selityksenä tälle kaikelle voi tietysti löytää opinnoista, jotka ovat vaatineet melkoista koneen ääressä istumista, odottamatonta liikintainnostusta tai vain yleistä saamattomuutta. Eniten harmittaa Lukudiplomi-haasteen kesken jääminen. Olin siitä kovi innoissani ja luinkin useita siihen kuuluvia kirjoja, mutta en vain saanut niistä tekstiä aikaiseksi.

Nyt on kuitenkin loma. Pahimmasta opiskeluväsymyksestä on toivuttu ja kirjastosta on käyty iso pino lukemattomia kirjoja, jotka eivät liity opintoihin millään tavoin. Sormetkin kaipaavat näppäimistöjumppaa ja ajatukset tuuletusta. Paluu blogielämään tuntuukin oikein houkuttelevalta.

Tammi- ja helmikuun luettuja

Olen ollut opintojen suhteen kiireinen ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Haluan kuitenkin lyhyesti merkitä muistiin lukemiani kirjoja, joten teen tälläisen kokoomapastauksen. Muutama luettu kirja jää odottamaan vuoroaan, koska haluan niistä kirjoittaa enemmän. Saan näin käsiteltyä ison pinon kirjoja ja kirjoittamaan tuoreemmista lukukokemuksista.

Milla Paloniemi (toim.): Höh! ...ja muita sarjakuvakertomuksia lapsille

• Suomalaista uutta sarjakuvaa lapsille

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

•  Kiehtova tarina naisesta, joka alkaa nähdä unia uuden kotinsa entisistä asukkaista. Kahden naisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Vetävä kirja.

Hanna Koljonen: Sokerihullu

• Sarjakuva sokeririippuvuudesta. Itsellä ei näin pahaa ongelmaa ole, mutta jotakin tunnistin myös itsestäni.

Tuija Lehtinen: Pirunsaaren veljekset

•  Tuija Lehtisen varhaistuotantoa uusintaluvussa. Ihan mukava kirja edelleen

Jen Campbell: Kummia kysymyksiä kirjakaupassa

•  Pieni ja hauska kirja asiakaskohtaamisista

356.fi: viisi vuotta valokuvina

•  Mielenkiintoinen kurkistus ihmiselämään valokuvien avulla

Melissa Hill: Älä unta näe

•  Irlantilaista viihdettä, jonka olinkin lukenut joskus aikaisemmin. Kirjassa oli vammaisuus osana juonta, mikä on viihdekirjallisuudessa harvinaista.

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen

•  Kirjailija painiskelee menneisyytensä kanssa yrittäessään kirjoittaa uutta kirjaa. Paikoitellen kiinnostava, mutta en kuitenkaan päässyt tähän oikein sisälle.

Karen Homer: Mitä jokaisen naisen tulisi tietää kengistä

• Yllättävän asiallinen kirja kengistä

Kirsi Pehkonen: Aloituskiekko

• Jääkiekkoa pelaava seiskaluokkalainen Hilla pääsee pelaamaan oikeassa joukkueessa. Hauska kirja, jossa käsitellään vakavampiakin asioita.

Kirsi Pehkonen: Punaviiva

• Hillan tarina jatkuu nyt urheilukuokalla kaupungissa.

Richard Thompson: Pellonreuna

• Sarjakuvaa lapsista, mutta ei lapsille

Ilpo Rantanen: Vuonna 85 - Manserockin lyhyt oppimäärä

• Sukellu 80-luvun rock-elämään Tampereella. Asiallista historiaa ja huvittavia anekdootteja. Mukana cd-levy, jolle oli valittu harvinaisempiakin kappaleita.

Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit

•  Uusia suomalaisia novelleja. Osasta pidin ja osa tuli luettua ilman suurempia muistijälkiä.

Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt

• Sarjakuva parisuhteen solmimisen vaikeudesta