Armas Alvari ja Matilda Katajamäki: Kirjeitä lapsiperheestä

Kävin viime viikolla Suomalaisen kirja-alessa. Muutaman muun kirjan ohella sieltä tarttui mukaani tämä opus. Kirja koostuu kirjeistä, joita koti-isä ja toimittajaäiti kirjoittivat toisilleen kustantajan pyynnöstä vuoden ajan. Kirjeissä käsiteltiin lapsiperheiden arkea, vanhemmuutta ja parisuhteita.

Kirjekokoelma oli mielenkiintoinen lukukokemus. Välillä nauroin sattumuksille lasten kanssa ja välillä tunsin suurta väittelynhalua kirjoittajien kanssa. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että huomasin unohtaneeni monta asiaa pikkulapsiajasta. Yksinhuoltajana olin myös jotenkin yllättynyt siitä parisuhdeväännön määrästä, jota kirjoittajien perheissä oli.

Rauha S. Virtanen: Luumupuu kukkii

Kävin kesällä siskoni luona Karkkilassa ja löysin sieltä markkinoiden divaripöydästä aarteen, Rauha S. Virtasen kirjat Luumupuu kukkii ja Kiurut laulavat. Molemmissa oli vielä siistit kansipaperitkin jäljellä. Molemmat olen joskus lukenut, mutta muistikuvat kirjoista eivät olleet kovin selkeitä.

Luumupuu kukkii sijoittuu pieneen kylään suuremman kaupungin kupeeseen 60-luvulle julkaisuajankohdasta päätellen. Tapahtumia seurataan keväästä syksyyn. Kirjan päähenkilö Kati taitaa olla Virtasen päähenkilöistä nuorin. Kati on yhdentoista. Kesällä on edessä pyrkiminen oppikouluun. Se ei Katia huoleta. Hän on varma omista kyvyistään, vaikka koulussa joutuukin välillä erimielisyyksiin opettajan kanssa. Kati on ystäväjoukossaan johtava hahmo, vaikka onkin tyttö. Ystävykset harjottelevat sirkustemppuja ja aikovat pitää esityksen. Katin mielikuvitus on vilkas ja kuvitelmat saavatkin Katin ajoittain hankaluuksiin.

Hankaluuksia Katille tuleekin. Eräs sirkuslaisista loukkaantuu harjoituksissa, jolloin pojan äiti suuttuu ja syyttää tapahtuneesta Katia. Onnettomuuden seuraukset aihettavat myös hajaannusta sirkuslaisten joukossa. Suurin pettymys on kuitenkin epäonnistuminen oppikoulun pääsykokeissa. Kati valmistutuu palaamaan syksyllä kansakouluun. Katin isä puuttuu kuitenkin asiaan ja lupaa yhdessä äidin kanssa valmentaa Katia kesän aikana syksyn pääsykokeisiin. Kati ei asiasta innostu, mutta lupautuu kuitenkin luku-urakkaan yhdessä myös pääsykokeissa reputtaneen ystävänsä Tuulan kanssa.

Lukemisen lisäksi Katin kesään mahtuu paljon muutakin. Lasten täytyy auttaa vanhempien puutarhatilalla. Kati ja Tuula selvittävät myös salaperäisen puutarha-apulaisen tapausta ja sekaantuvat Katin perheen kotiapulaisen sydämenasioihin. Kesän kuluessa monet solmut avautuvat ja syksyllä Kati on valmis aloittamaan uuden koulun hivenen kypsempänä tyttönä.

Kirjassa on lämpöä ja nostalgista viehätystä. Se ei sorru opettavaisuuteen vaikka eräänlainen kasvukertomus onkin. Huumoria löytyy myös. Katin perhe vaikuttaa ihanteelliselta. Varsinkin isän ja Katin suhde on kuvattu mukavasti. Äiti jää hieman etäisemmäksi. Luonto on Virtasen kirjoissa tärkeässä osassa. Pystyin kuvittelemaan itseni Katin mukana metsään haaveilemaan ja seuraamaan puutarhan luumupuun kukkimista.
Olisin lukenut tämän jossain vaiheessa, mutta nyt luin tämän osana Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haastetta. Minusta Luumupuu kukkii ei ehkä yllä Virtasen tunnetuimpien kirjojen vaikuttavuuteen, mutta on kuitenkin tyttökirjojen ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa

Olen suurimman osan Christien tuotannosta jokus lukenut, mutta niinpä vain käsiini sattui ennen lukematon opus. Etsin pitkälle automatkalle jotain kuunneltavaa kirjastosta ja päätin poikienkin olevan tarpeeksi kypsiä Agathalle kesäisten Poirot elokuvien myötä.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät jerusalemilaisessa hotellissa, jossa myös Hercule Poirot on lomailemassa. Hän kuulee sattumoisin ikkunasta keskustelun pätkän, jossa ääni toteaa, että hänet täytyy tappaa. Poirot jää tässä vaiheessa sivuun ja huomio kiinnittyy nuoreen lääketieteen opiskelijaan Sarahiin. Sarah tapaa hotellissa ranskalaisen psykiatrin ja amerikkalaisen Boyntonin perheen. Leskirouva hallitsee aikuisia lapsiaan sadistisella otteella. Saamme seurata tapahtumia hotellissa ja tulemme myös siihen tulokseen, että rouva Boyntonista olisi hyvä päästä eroon. Sarah yrittää tehdä tuttavuutta Boyntonin perheen nuorten kanssa, mutta joutuu täysin tyrmätyksi rouva Boyntonin taholta. Boyntonin perhe poistuu paikalta. Sarah jää jatkamaan lomaansa. Hän päättää tehdä retken muinaiseen Petran kaupunkiin. Ranskalainen tohtori ja kaksi englantilaista naista liittyvät retkikuntaan. Petrassa he tapaavat jälleen Boytonin perheen. Helteisen päivän jälkeen lihava ja sairaalloinen rouva Boynton löydetään kuolleena. Kuolema näyttää luonnolliselta.

Kirjan toisessa osassa Poirot palaa kuvioihin. Kuolemantapausta hoitava brittieversti on Poirotin vanha tuttava. Rouva Boyntonin kuolinajassa on jotai epäselvää. Matkustavaisten pitäisi päästä jatkamaan matkaansa ja eversti voi pidätellä heitä vain vuorokauden. Porot lupaa ratkaista tapauksen haastattelemalla paikalla olleita ja sen myös tekee. Dramaattinen loppukohtaus näytellään hotellihuoneessa kaikkien epäilyksen alaisten ollessa kuulolla ja vuorollaan syytteen kohteena.

Erittäin nautinnollista tekstiä. Dame Agatha on osannut pyörittää lukijaa, tässätapauksessa kuulijaa, mennen tullen. Odotin koko alkupuolen rouva Boyntonin kuolemaa ja mietin kuka hänet tulisi tappamaan ja miten. Poirotin keriessä tapahtumien vyyhtiä auki olin monta kertaa jo arvaavinani oikean loppuratkaisun, mutta tulin huomaamaan joutuneeni yhtä höplästä vedetyksi kuin tapausta tutkiva eversti.

Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1938, joten se tarjoaa myös melkoista ajankuvaa brittiläisestä Palestiinasta ja sen aikaisista matkustustavoista.

Mato Valtonen: Rakkaani Alkoholi

Mato Valtonen taidetaan tuntea parhaiten Leningrad Cowboys- ja Sleepy Sleepers-kuvioistaan. Kaikenlaista muutakin on tullut tehtyä ja nähtyä. Alkoholi on liittynyt tekemisiin monasti. Kirjassa Rakkaani alkoholi Mato Valtonen tilittää suhdettaan viinan kanssa läträämiseen.

Kirja on kirjoitettu kirjeeksi Alkoholille. Mato on tehnyt pesäeron juomiseen ja käy läpi suhdettaan. Kirjassa ei tuomita tai paheksuta jos ei ihannoidakaan yleistä suomalaista juomakulttuuria. Se sisältää hervottomia alkoholin huuruisia seikkailuja ja surullisia kohtaloita. Pistää pohtimaan asioita hieman eri näkökulmasta kuin yleensä.

Charlaine Harris: Veren perintö

Veren perintö on viides osa telepaatti-tarjoilija Sookie Stackhousesta kertovasta sarjasta. Sookien tarina jatkuu suoraan edellisen kirjan lopusta. Sarjaa aiemmin lukemattomille kyytiin hyppääminen voikin olla vaikeaa. Sen verran paljon erilaisia hahmoja ja juonenkäänteitä on tähän asti ehtinyt jo kertyä.

Juonenkäänteitä riittää tähänkin kirjaan. Sookie mm. pelastaa pikkupojan hengen telepaatinkyvyllään, joutuu ihmissusiperheen vainoamaksi näiden epäillessä Sookien olevan syyllinen heidän tyttärensä katoamiseen ja saa kuulla mikä salaperäinen ominaisuus hänen veressään houkuttaa vampyyrejä. Tärkeimmät juonenkäänteet liittyvät taas vampyyreihin. Sookien serkku Hadley, joka oli muuttunut vampyyriksi ja nyttemmin lopullisesti kuollut, on jättänyt omaisuutensa Sookielle. Sookie matkustaa New Orleansiin selvittämään perintöään. Apunaan hänellä on Hadleyn vuokraemäntä, sympaattinen noita Amelia ja ihmistiikeri Quin. Hadley oli vampyyrikuningattaren tyttöystävä ja penkoessaan Hadleyn kuolemaa sotkeutuu Sookie kaulaansa myöten vampyyripolitiikkaan. Seurauksena on jälleen kerran runsasta verenvuodatusta. Henkilökohtaisemmalla sektorilla Sookien elämään tuo uusia tuulia ja intohimoa kehittyvä suhde Quinnin kanssa.

Samanlaista koukuttavaa, joskin hivenen itseääntoistavaa hömppää kuin aiemmatkin lukemani Harrisin kirjat. Ihan kivaa luettavaa silloin tällöin. Useammin luettuna ihmepelastumiset, uskomattomat juonenkäänteet ja jatkuvat verilöylyt alkaisivat minulla tökkimään liikaa.

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

Keski-ikäinen, eronnut Antoine haluaa piristää sisartaan Melanieta ja vie tämän viikonloppumatkalle Atlantin rannikolle. Sisarukset viettivät lapsena useita kesiä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa tässä pikkukaupungissa. Vierailut loppuivat lasten äidin äkilliseen kuolemaan. Vanha tuttu paikka palauttaa sisarusten mieleen monia muistoja. Paluumatkalla Melanie on kertomassa jotain tärkeää veljelleen, kun he joutuvat pahaan auto-onnettomuuteen. Sisaren ollessa sairaalassa Antoine alkaa selvitellä äitinsä kuolemaa. Perheessä on vaiettu äidistä kaikki nämä vuodet ja nyt Antoine haluaa tietää miksi. Menneisyyttä penkoessaan hän joutuu miettimään myös suhtautumistaan entiseen vaimoonsa, lapsiinsa ja vanhempiinsa. Vanhojen solmujen auetessa tulee Antoinen elämään uusia tulevaisuuden näkymiä.

Olen lukenut Tatiana de Rosnayn aiemman kirjan Avaimen, josta myös muistan pitäneeni. Viimeinen kesä pysyi tarinana paremmin kasassa keskittyessään Antoineen. Äidin kuoleman selvittely sai välillä dekkarimaisia piirteitä ja luin innolla eteenpäin saadakseni tietää mitä oli tapahtunut. Antoinen hämmennys kaiken tapahtyneen keskellä oli minusta kuvattu hyvin. Kirjasta jäi jotenkin ilmava jälkimaku. Se on surumielinen, mutta samalla toiveikas.

Joulukuun luettuja

Joulukuu tuntui kiireiseltä. Yritin saada useamman homman tehtyä ennen joulua. Jotain onneksi sainkin valmiiksi. Luettua tuli myös melko paljon. En osaa olla lukemattakaan. Luetusta kirjoittamiseen ei kuitenkaan tuntunut riittävän aikaa. Aluksi ajattelin kirjoittavani joulunpyhinä pidempiä juttuja, mutta päädyin kuitenkin tekemään tälläisen lyhyen katsauksen. Muuten unohdan kaiken lukemani.

Johanna Hulkko: Jostakin kotosin

• Nuori mies matkustaa maailmalla ja etsii itseään. Lapsuudenkokemukset painavat mieltä. Geokätköilyä ja Oulun maisemia. Pidin tästä kirjasta paljon.
   

Stephen Fry: Virtahepo

• Potkut saanut teatterikriitikko ja runoilija englantilaisessa maalaiskartanossa ihmeen jäljillä. Ihan kiva ja hauska kirja.
   

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

• Vanhaa naista pyydetään muistelemaan nuoruuttaan. Hän on ollut palvelijana Rivertonin kartanossa 1910- ja 20-luvuilla. Naisen elämä kietoutuu yhteen perheen elämän kanssa. Kartanossa tapahtui murhenäytelmä, josta ollaan tekemassä elokuvaa. Entinen palvelija Grace on enää ainoa, joka tietää todella tapahtui. Kirjassa oli jotain kiehtovaa. En vain jaksanut keskittyä tarpeeksi, joskus toiste olisin varmasti pitänyt tästä enemmän. 20-luku on kiehtonut mieltäni aina.

Sirpa Kähkönen: Lukittu lähde

• Kuopio-sarjan kirjoittajan varhaisempaa tuotantoa. Nuotenromaani kolmesta sisaruksesta. Pidin.
   

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat

• Kirjoittaja tutkii dekkarikuningattaren muistikirjoja ja selvittele miten kirjat ovat syntyneet. Houkuttaa lukemaan pitkästä aikaa Christien kirjoja.
   

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät

• Seurausta edellisestä. Rikas liikemies murhataan toimistossaan, epäiltynä perhe. Ratkaisijana neiti Marple. Olen jotenkin aina tykännyt Marplen hahmosta enemmän kuin Poirotista. Tämän olen lukenut joskus aikaisemminkin, mutta en kuitenkaan muistanut tästä mitään. Aika helppo loppuratkaisu.
   

Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame

• Laululyriikkaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Rankka aihe. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia nämä ovat laulettuina.

Pia Juul: Hallandin murha

• Kirjailijanaisen mies murhataan. Ei kuitenkaan mikään dekkari. Naisen mielenliikkeitä tapahtuman jälkeen.
   

Veikko Erkkilä: Vaiettu sota

• Erkkilä selvittää neuvostopartisaanien tekoja Suomen syrjäkylillä jatkosodan aikana. Raakaa kertomaa, ei herkkämielisille. Erkkilältä on ilmestynyt tänä syksynä samaa aihepiiriä käsittelevä uusi kirja. Selailin sitä, kiinnostuin ja etsin tämän kirjastosta.
   

Monika Peez: Tiistaisiskot

• Viisi naista tutustui vuosia sitten kielikurssilla. Nyt heistä erään aviomies on kuollut. Ystävykset lähtevät kuolleen miehen jalanjäljille pyhiinvaellusmatkalle Lourdesiin. Salaisuuksia ja niiden selviämistä. Uusille poluille lähtemistä. Kansi ja takakansi saivat odottamaan kepeämpääkin luettavaa. Ihan kiva.

Suvi Niinisalo: Äidin sylissä

• Niinisalon kirjassa käydään läpi äitiyden historiaa ja miten se on näkynyt taiteessa. Äitiysteemassa ei tullut minulle sinänsä mitään uutta, mutta taidehistorian osuusn oli mielenkiintoinen. Lukemisen arvoinen kirja ja upea kuvitus.