Sylvia Plath. Lasikellon alla

Innostuin jossain vaiheessa Sylvia Plathin tuotannosta ja kahlasin läpi runot, päiväkirjan ja tämän Plathin ainoan romaanin. Lasikellon alla teki silloin suuren vaikutuksen. Kirjan uudelleen luku on aina välillä kummitellut mielessäni, mutta en ole aikaisemmin saanut sitä aikaiseksi.

Lasikellon alla vie meidät 50-luvun alkuvuosille. Kirjan kertoja Esther on kirjallisesti lahjakas opiskelijatyttö, jolla kaiken pitäisi olla hyvin. Esther on voittanut kirjoituskilpailusta kuukauden oleskelun ja mahdollisuuden tutustua lehtityöhön New Yorkissa. Muiden tyttöjen mukana Estheriä kuljetetaan huveista ja tilaisuuksista toisiin. Hän saa töistään kannustavaa huomiota. Mikään ei kuitenkaan tunnu Estheristä kiinnostavalta. Hän haluaisi vain nukkua. Hän pyörittelee päässään ajatuksiaan ja muistojaan, mutta ei saa mitään paperille. Aika New Yorkissa päättyy ja Esther palaa kotiinsa pikkukaupunkiin. Hänen pitäisi valmistautua jatkamaan opintojaan, mutta hän ei saa enää mitään aikaiseksi. Estherin ajatukset synkkenevät ja hän tuntee olonsa yhä toivottomammaksi. Unettomuus vaivaa eikä unilääkkeistä ole apua. Lopulta Esther päättää tappaa itsensä. Itsemurha ei kuitenkaan onnistu ja Esther päätyy mielisairaalaan. Siellä Estherin silmien eteen avautuu aivan uusi maailma.

Kirja teki tällä kertaa ehkä vielä suuremman vaikutuksen kuin ensimmäisellä lukukerralla. Lasikellon alla on loistava romaani. Masennuskertomuksena se on täysin uskottava. Pidän itseäni enemmän juonivetoisena lukijana. En jaksa innostua pelkistä kauniista lauseista. Lasikellon alla vakuutti minut kuitenkin myös kielellisesti.

Lasikellon alla osallistuu So American-haasteeseen osioihin Post World War II Classics ja Modern Women Writers.

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on ehdottomasti eräs hauskimmista kirjoista, joita tiedän. Ensimmäisen kerran olen kuullut tämän lapsena ääneen luettuna ja sittemmin olen myös lukenut sen useaan kertaan niin itselleni kuin lapsillenikin. Olen myös nähnyt yhden kirjasta tehdyn teatteriversion ja kuunnellut sen äänikirjana. Fedja-setä, kissa ja koira -kirjalle on kirjoitettu useita jatko-osia, mutta mielestäni ne eivät vedä vertoja tälle ensimmäiselle, vaikka toki kelpo kirjoja ovatkin. Siihen voi vaikuttaa se, että ne ovat ilmestyneet lapsuuteni jälkeen.

Fedja-setä on kuusivuotias vakavamielinen poika, jota vakavuutensa takia sanotaan sedäksi. Fedja-setä osaa huolehtia itsestään vanhempien ollessa työssä. Eräänä päivänä hän tapaa kissan, Matroskinin, joka osaa puhua. Matroskin on asunut erään kieliä tutkivan professorin luona ja siellä oppinut puhumaan. Nyt hän on kuitenkin koditon. Fedja-setä haluaisi ottaa kissan luokseen asumaan, mutta pojan äiti ei halua lemmikkejä ja kieltää tämän. Fedja-satä suuttuu ja karkaa kissan kanssa kotoa. He päättävät muuttaa maalle. Matkalla he tapaavat Musti-koiran, joka myös osaa puhua. Kolmikko päättää liittyä yhteen. He asettuvat asumaan pieneen Prostokvashinon kylään autioksi jääneeseen taloon. Maalaiselämään liitty omat kommelluksens lehmän, traktorin, puhuvan naakan ja posteljooni Petshkinin kanssa. Samaan aikaan Fedja-sedän vanhemmat etsivät epätoivoisina poikaansa ja lopulta myös löytävät hänet. 

Lapsi lukee Fedja-sedässä riemastuttavan tarinan. Aikuinen lukee tarinan ja huomaa siinä myös yhteiskuntakriittisiä sävyjä. Kirja kestää useita lukukertoja ja itse ainakin huvitun kirjan parissa edelleen.

Fedja-sedällä valloitan Venäjän Ikkunat auki Eurooppaan- haasteessa.. 

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin

Katarina Eskolaan ja Elsa Enäjärvi-Haavioon törmäsin ensimmäisen kerran lukiessani Eskolan yhdessä Satu Koskimiehen kanssa julkaisemia 50-luvun tyttöjä. 50-luvun tyttöihin Eskola ja Koskimies ovat koonneet omia nuoruuden päiväkirjojaan. Olen lukenut kirjan ja sen jatko-osat useampaan kertaan. Kiinnostuin tyttöjen taustasta enemmänkin ja luin myös Katarina n äidistä kirjoitetun elämäkerran ja myhemmin myös Satu Koskimiehen äidistään kirjoittaman Elämäkerran. Katarina Eskola on myös koonnut vanhempiensa kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista viisiosaisen Valistuksen sukutarinan, jonka olen myös lukenut.

Tytössä Pitkänsillan molemmilta puolilta Katarina Eskola sukeltaa kauemmas äitinsä menneisyyteen. Myös Elsa kirjoitti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Kirjan alkupuoli koostuukin Elsa Enäjärven kolmesta päiväkirjasta vuosilta 1913-1920. Elsa varttuu vuosien kuluessa koulutytöstä nuoreksi opiskelijanaiseksi.

Kirjan jälkimmäisessä osassa Katarina Eskola erittelee äitinsä vaiheita tarkemmin ja sijoittaa ne historialliseen yhteyteen. Elsan nuoruusvuosiin mahtui paljon historiallisesti merkittäviä tapahtumia, kuten tsaarinvallan viimeiset vuodet, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota sekä uuden valtakunnan ensi vuoden. Samaan aikaan Elsa vietti normaalia arkea, kävi koulua, riiteli sisarustensa kanssa ja ihastui ensimmäisiä kertoja.

Tyttö Ptkänsillan molemmin puolin on kiinnostava kirja. Se antaa hyvän kuvan kiinnostavasta historiallisesta ajanjaksosta ja on samalla nuoren tytön kehityskertomus. Eskolan historialliset pohdiskelut ja lisäselvitykset lisäävät kirjan kiinnostavuutta.

Mila Teräs: Perhosen varjo

Linnea on melkein neljäntoista ja hänen vanhempansa ovat eronneet. Hän tuntee olevansa liikaa kummankin vanhempansa uudessa elämässä. Äiti ja Linnea ovat muuttaneet äidin uuden miehen luokse ja Linnea on joutunut vaihtamaan koulua. Linnea on yksinäinen. Tytön isoäiti kutsuu tämän viettämään kesää kartanoonsa maaseudulle. Äitinsä vastustuksesta huolimatta Linnea matkustaa maalle.

Salaperäinen kartano puutarhoineen ja metsineen kietoo Linnean lumoukseensa. Isoäiti keittelee apulaisensa kanssa yrttijuomia ja Linnea joutuu viettämään aikaa yksinään. Kartanossa on kiellettyjä paikkoja, jotka vetävät Linneaa puoleensa. Linnea tapaa metsässä salaperäisen Mikaelin ja valokuvausta harrastavan Valerian, jolta Linnea kuulee kartanoon liittyvistä huhuista. Huhut liittyvät Linnean sukuun. Linnea huomaa huhuissa olevan totuuden siemenen ja hän joutuu kohtaamaan sukunsa salaisuudet.

Salaperäisen tunnelman lisäksi kirjassa seurataan Linnean taistelua syömistä vastaan. Linnea haluaisi olla laiha ja kaikkien ihailema. Ratkaisuna hän lopettaa syömisen. Ensin pois jäävät herkut ja vähitellen kaikki muukin. Linnea juoksee ja käy lenkillä pakonomaisesti. Pienikin ruuanmurena saa Linnean tuntemaan syyllisyyttä, johon auttaa vain ylimääräinen liikunta ja entistä vähäisempi syöminen.

Syömishäiriö ja sukusalaisuuksien selviäminen kietoutuvat Linnean elämässä yhteen. Perhosen varjo on yhtäaikaa kainis ja ahdistava kirja.

Blogistanian kuopus

Blogistanian kuopus on uusi kilpailu, jonka tarkoitus on edistää lasten- ja nurtenkirjallisuuden lekemista ja asemaa. Kilpailua emännöi Saran kirjojen Sara. Kilpailuun osallistuvien kirjojen tulee olla ilmestynyt Suomessa vuonna 2012.

Luen jonkun verran lasten- ja nuortenkirjoja. Osittain lukemisen taustalla on halu löytää kiinnostavaa lukemista omille lapsilleni, mutta isompi syy on se, etten missään vaiheessa oikeastaan lakannut lukemasta niitä itselleni. Luen sekä vanhempaa että uudempaa kirjallisuutta. Tänä vuonna julkaistujakin olen sen verran lukenut, että päätin osallistua.

Suosikkien valinta ei ollut helppoa, mutta tässä listäni on:

1. Colin Meloy ja Carson Ellis: Sysimetsä 
2. Anneli Kanto: Pusu ja pokaali
3. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Kirjat ovat keskenään varsin erilaisia ja järjestys ja valinnatkin olisivat toisena hetkenä voineet olla toisia.

Sysimetsä on kiehtova klassisia aineksia sisältävä fantasiatarina, jossa kaksi lasta päätyy pelastusehtävän vuoksi tavallisesta maailmasta taikavoimiaomaavaan metsään.

Pusu ja pokaali päättää futistyttö Oonasta kertovan sarjan. Sarjassa olemme saaneet seurata nuoren tytön kehitystä perheen ystävien ja harrastuksen parissa. Raikasta ja humoristista menoa ongelmia unohtamatta.

Yhden promillen juttuja on kokoelma kaunistelemattomia, mutta saarnaamattomia kertomuksia nuorten ja alkoholin suhteesta.

Kisan järjestäjille iso kiitos hienosta ideasta!

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Olen lukenut Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjan Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kerran aikaisemminkin. Ankeaan hetkeen kaipasin jotain lämminhenkistä luettavaa ja tartuin tähän.

Romaani koostuu kirjeistä, joita lukuisa joukko ihmisiä kirjoittaa toisilleen. Rakenne voi aluksi vaikuttaa hankalalta, mutta kannattaa jatkaa, sillä siihen tottuu pian. Eletään toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa. Päähenkilö Juliet on kirjailija, joka sodan ajan kirjoitti rohkaisevia ja hauskoja pakinoita. Nyt hän etsii jotain uutta aihetta. Eräs Julietille kuulunut kirja on päätynyt Guernseyn saarella Dawseyn käsiin. Nyt hän haluaa Julietilta lisää tietoja kirjailijasta. He aloittavat kirjeenvaihdon ja vähitellen kirjeistä paljastuu saarelaisten sodanaikaisia kokemuksia ja heidän perustamansa kirjallinen piiri. Julietin uteliaisuus herää ja hän haluaa saada saarelaisista ja näiden kokemuksista lisää tietoa. Kanaalisaaret, joihin Guernsey kuuluu olivat sodan aikana natsien miehittämiä ja asukkaat joutuivat kokemaan monenlaisia vaikeuksia.

Juliet päättää kirjan saarelaisten kokemuksista ja matkustaa Guernseylle tapaamaan ihmisiä, joihin on kirjeitse tutustunut. Nyt Julietin kirjeet suuntautuvat kustantajalle Lontooseen ja ystävälle Skotlantiin. Juliet saa kuulla miehitysajan tapahtumista ja monet tapahtumista tuntuvat liittyvän natsien vangitseman Elizabethin ympärille. Hänestä Juliet päättää tehdä kirjansa päähenkilön. Juliet ihastuu saareen ja sen ihmisiin ja hieman romantiikkaakin on ilmassa. Miehitysajan tapahtumat muodostavat tälle melkoisen vastakohdan.

Aluksi oli tälläkin kertaa ihastunut kirjaan. Pidin sen henkilöhahmoista ja huumorista. Joku alkoi kuitenkin tökkiä loppua kohden. En oikein osaa määritellä mikä. Kirjassa oli ehkä liikaa kaikenlaisia tapahtumia ja originelleja henkilöhahmoja. Pidin historiallisesta aineksesta. Ärsyynnyin kirjan ihmisiin ja eritoten pyhimysmäiseen Elizabethiin, jota kaikki muistelivat ihaillen. Kirjoittajien olisi kannattunut sijoittaa häneen edes joku pieni särö.

Luen kirjoja usein uudestaan. Aina ne eivät kestä uudelleen lukemista ja valitettavasti Kirjallinen piiri perunankuori paistoksen ystäville taisi olla sellainen kirja. Harmi, sillä pidin kovasti tästä kirjasta ensimmäisellä lukukerralla.

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

Eletään Budapestissa vuotta 1936. Pääministeri on kuollut ja hautajaisia valmistellaan. Lehtimies Zsigmond Gordonin pitäisi keskittyä kirjoittamaan hautajaismenoista. Gordon on erikoistunut rikosuutisiin eikä politiikka häntä niin kiinnosta. Samaan aikaan syrjäiseltä sivukujalta löydetään nuori nainen surmattuna. Gordon osuu paikalle ja kiinnostuu tapauksesta. Nainen paljastuu prostituoiduksi ja virallinen kiinnostus hiipuu siihen. Kuollut tyttö ei jätä Gordonia rauhaan ja hän jatkaa tutkimuksia omin päin. Eniten häntä ihmetyttää kuolleen naisen laukusta löytynyt juutalainen rukouskirja. Pian Gordon huomaa olevansa ison jutun jäljillä. Kaikki tahot eivät ole näistä tutkimuksista innoissaan ja Gordon huomaa saattaneensa vaaraan paitsi itsensä myös naisystävänsä ja isänsä. Hän ei kuitenkaan halua jättää tutkimuksia sikseen, vaan sukeltaa yhä syvemmälle Budapestin alamaailmaan. Ratkaisu löytyy kuitenkin yllättävästä suunnasta ja liittyy kunniaan ja rakkauteen.

Budapestin varjot on Vilmos Kondorin dekkarisarjan ensimmäinen osa. Kirja herätti minussa uteliaisuuden myös jatkon suhteen. Juonikuvio oli kiinnostava ja henkilöhahmot samoin. Tapahtuma-aika ja -paikka kiehtoivat myös.