Joulukuun luettuja

Joulukuu tuntui kiireiseltä. Yritin saada useamman homman tehtyä ennen joulua. Jotain onneksi sainkin valmiiksi. Luettua tuli myös melko paljon. En osaa olla lukemattakaan. Luetusta kirjoittamiseen ei kuitenkaan tuntunut riittävän aikaa. Aluksi ajattelin kirjoittavani joulunpyhinä pidempiä juttuja, mutta päädyin kuitenkin tekemään tälläisen lyhyen katsauksen. Muuten unohdan kaiken lukemani.

Johanna Hulkko: Jostakin kotosin

• Nuori mies matkustaa maailmalla ja etsii itseään. Lapsuudenkokemukset painavat mieltä. Geokätköilyä ja Oulun maisemia. Pidin tästä kirjasta paljon.
   

Stephen Fry: Virtahepo

• Potkut saanut teatterikriitikko ja runoilija englantilaisessa maalaiskartanossa ihmeen jäljillä. Ihan kiva ja hauska kirja.
   

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

• Vanhaa naista pyydetään muistelemaan nuoruuttaan. Hän on ollut palvelijana Rivertonin kartanossa 1910- ja 20-luvuilla. Naisen elämä kietoutuu yhteen perheen elämän kanssa. Kartanossa tapahtui murhenäytelmä, josta ollaan tekemassä elokuvaa. Entinen palvelija Grace on enää ainoa, joka tietää todella tapahtui. Kirjassa oli jotain kiehtovaa. En vain jaksanut keskittyä tarpeeksi, joskus toiste olisin varmasti pitänyt tästä enemmän. 20-luku on kiehtonut mieltäni aina.

Sirpa Kähkönen: Lukittu lähde

• Kuopio-sarjan kirjoittajan varhaisempaa tuotantoa. Nuotenromaani kolmesta sisaruksesta. Pidin.
   

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat

• Kirjoittaja tutkii dekkarikuningattaren muistikirjoja ja selvittele miten kirjat ovat syntyneet. Houkuttaa lukemaan pitkästä aikaa Christien kirjoja.
   

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät

• Seurausta edellisestä. Rikas liikemies murhataan toimistossaan, epäiltynä perhe. Ratkaisijana neiti Marple. Olen jotenkin aina tykännyt Marplen hahmosta enemmän kuin Poirotista. Tämän olen lukenut joskus aikaisemminkin, mutta en kuitenkaan muistanut tästä mitään. Aika helppo loppuratkaisu.
   

Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame

• Laululyriikkaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Rankka aihe. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia nämä ovat laulettuina.

Pia Juul: Hallandin murha

• Kirjailijanaisen mies murhataan. Ei kuitenkaan mikään dekkari. Naisen mielenliikkeitä tapahtuman jälkeen.
   

Veikko Erkkilä: Vaiettu sota

• Erkkilä selvittää neuvostopartisaanien tekoja Suomen syrjäkylillä jatkosodan aikana. Raakaa kertomaa, ei herkkämielisille. Erkkilältä on ilmestynyt tänä syksynä samaa aihepiiriä käsittelevä uusi kirja. Selailin sitä, kiinnostuin ja etsin tämän kirjastosta.
   

Monika Peez: Tiistaisiskot

• Viisi naista tutustui vuosia sitten kielikurssilla. Nyt heistä erään aviomies on kuollut. Ystävykset lähtevät kuolleen miehen jalanjäljille pyhiinvaellusmatkalle Lourdesiin. Salaisuuksia ja niiden selviämistä. Uusille poluille lähtemistä. Kansi ja takakansi saivat odottamaan kepeämpääkin luettavaa. Ihan kiva.

Suvi Niinisalo: Äidin sylissä

• Niinisalon kirjassa käydään läpi äitiyden historiaa ja miten se on näkynyt taiteessa. Äitiysteemassa ei tullut minulle sinänsä mitään uutta, mutta taidehistorian osuusn oli mielenkiintoinen. Lukemisen arvoinen kirja ja upea kuvitus.
   



Ulla-Maija Peltonen: Muistin paikat

Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat kertoo vuoden 1918 tapahtumista ja niiden muistamisesta ja käsittelystä jälkeenpäin. Kirjassa läpikäydään sekä punaisten että valkoisten muistoja ja näkökulmia tapahtumiin.
Vuosi 1918 on jotenkin kiehtonut minua pitkään. Se on ehkä saanut alkunsa siitä että asuin lapsena ja nuorena Tampereella ja siellä näkyi tietyissä paikoissa vieläkin jälkiä paikalla käydyistä taisteluista. En tiedä onko suvullani ollut millaisia kytköksiä tapahtumiin ja olivatko he kummalla puolella. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mutta en tiedä onko ketään asioista tietävää enää elossa. Enkä toisaalta haluaisi sohaista kysymyksillä kenenkään kipeisiin paikkoihin.

Kirjasta jäi mieleeni monta asiaa. Sodassa kaatuneita ja sen jälkeen teloitettuja punaisia haudattiin joukkohautoihin. Hautoja ja kuolinpaikkoja ei saanut merkitä eikä haudattuja saanut muistella. Kuolleista punaisista tehtiin epäihmisiä. Omaisten ei annettu surra vaan haavat pidettiin jatkuvasti auki. Toinen jotenkin järkyttävä kohta kirjassa oli sodan jälkeen kerätyt lasten piirustukset ja kouluaineet, joissa tapahtumia kuvattiin. Jotenkin sitä usein mieltää sodan vain aikuisten asiaksi. Myös sotaan osallistuvien kirjeet ja viestit kotiin olivat vaikuttavia.

Kirja oli hyvä, vaikuttava ja myös järkyttävä lukukokemus. En pystynyt lukemaan sitä kerralla läpi vaan välillä oli pakko lukea jotain aiheeltaan kevyempää.

Santtu Luoto ja Mikko Montonen: Juice

Luen mielelläni elämänkertoja. Juicen musiikista olen pitänyt. Juicen kuolemasta tuli hiljattain kuluneeksi viisi vuotta. Sekin sai minut lukemaan Santtu Luodon ja Mikko Montosen kirjoittaman elämäkerran.

Kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Minulle kirja ei tuonut mitään uutta tietoa, mutta oli ihan mukava lukukokemus.

Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita

Novellit ovat kirjallisuuden laji, johon tulee paneuduttua harvoin. Se on sääli, sillä yleensä pidän niistä kovasti silloin kun niitä käsiini päätyy.

Sari Malkamäen novellikokoelmia olen lukenut ennenkin ja niistä pitänyt. Viisaan vaimon novellit kertovat nimensä mukaisesti parisuhteista. Asioita katsotaan monesta kulmasta ja niissä on mukavasti kierrettä. En osaa nimetä suosikkiani tai analysoida niitä nyt tarkemmin. Pidin kirjasta kovasti ja suosittelen näitä ja Malkamäen muita novelleja kovasti.

Elina Tanskanen: Jetlagissa

Omat lapseni ovat jo niin isoja, että vauva-ajat tuntuvat aika kaukaisilta. Äitiys- ja lapsiaiheiset kirjat kuitenkin kiinnostavat ja niinpä nappasin tämän opuksen kirjaston uutuushyllystä mukaani.

Jetlagissa on alaotsikoltaan yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. Elina Tanskanen kirjoittaa omista kokemuksistaan ensimmäisen lapsensa kanssa. Kirja on jaoteltu eri aihealueisiin, joissa käsitelläänn mm. syömistä ja nukkumista. Kirjoittaja on ajatuksissaan tervejärkinen eikä sorru julistamaan yhtä ainoaa totuutta. Tekemiensä huomioiden lisäksi Tanskanen tarjoaa vinkkejä mistä hakea tietoa lisää.

En ole kirjan kohderyhmää, mutta tämä oli ihan mukava lukukokemus. Sain muistella omia kokemuksiani ja vertailla niitä kirjoittajan kokemuksiin. Tälläinen kirja olisi ollut mukava lukea silloin, kun itse odotin ensimmäistä lastani.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Nina Hemmingssonin sarjakuva Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt oli taas satunnainen löytö kirjaston sarjakuvien palautushyllystä. Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt on ensimmäinen ruotsalaisen Hemmingssonin suomeksi julkaistu teos. Kirjassa on erimittaisia kertomuksia ja yhden ruudun kuvia. Tarinat katsovat maailmaa yleensä naisen näkökulmasta. Ne käsittelevät masennusta, ihmissuhteita, ongelmia ja myös nuoruusmuistoja. Tyyliltään ne ovat rujoja, synkkiä ja silti jollain kierolla tavalla hauskoja.

Piirustustyylissä minua häiritsi alkuun hahmojen tyhjät valkoiset silmät. Siihenkin kuitenkin tottui. Aluksi en pitänyt tästä kovinkaan paljon, mutta kun pääsin sisälle albumin vinksahtaneeseen maailmaan viehätyin siitä kovasti.



Henna-Kaisa Sivonen: Kasarikirja

Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirjaa olen joskus aikaisemminkin selaillut. Sattumoisin kirjastossa käydessäni huomasin tämän hyllyssä ja nappasin sen kevyen lukemisen toivossa mukaani.

Kasarikirjaa varten on kerätty kymmenien ihmisten 80-luvulle sijoittuvia lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Sivonen esittelee aikakauden ilmiöitä laajemminkin. Kirjassa käydään läpi leikkejä ja leluja, koulunkäyntiä ja harrastuksia.

Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten muistoista. Minulle suurinta antia oli kirjan kuvitus. Se sai parhaiten omat muistot heräämään. Myös muistoista löytyi yhteisiä kokemuksia. Toisaalta välillä kirja tuntui liiankin yleistävältä. Ei elämä 80-luvullakaan kaikilla aivan samanlaista ollut. Toisaalta eroon voi vaikuttaa myös se, että olen muutaman vuoden vanhempi kuin suurin osa kirjaan haastatelluista. Ja lapsuusmuistoissa muutaman vuoden ero on aika merkittävä.

Kaikenkaikkiaan Kasarikirja oli ihan mielenkiintoinen luettava. Eniten se varmaan antaa toisille 80-lukuisen lapsuuden viettäneille, mutta tarjoaa varmasti mukavaa ajankuvaa muillekin.