keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Maria Lang: Ruusuja, rakkautta, rikoksia


Joskus on mukava palata vanhoihin tuttuihin lukukokemuksiin. Luin joskus kaikki Maria Langin dekkarit. Pidin niistä kovasti, mutta edellisestä Langin lukemisesta on jo vuosia.

Ruusuja, rakkautta, rikoksia on Maria Langin mittavan uran alkupuolelta 50-luvun alusta. Kertojana on nuori aviovaimo Puck Bure. Puck viettää kesälomaansa miehensä kanssa, kun he saavat kirjeen vanhalta ystävältään rikoskomisario Krister Wijkiltä. Krister on menossa kihloihin rikkaan kaivospohatan pojantyttären kanssa. Uutinen yllättää pariskunnan ja uteliaina he päättävät pistäytyä tervehtimässä ystäväänsä tämän morsiamen kotikartanossa. Kartanon väki on mielissään vieraista. Asukkaita kartanossa on melkoisesti, vanha isännöitsijä sisarensa kanssa, isännöitsijän nuorempi poika vaimoineen, orvoiksi jääneet vanhemman pojan täysikasvuiset tyttäret ja tietysti uskollinen taloudenhoitaja. Kartanon lähimailla pyörii myös alustalaisen opettajaksi edennyt poika, johon nuorempi kartanon tyttäristä on toisten vastustuksesta huolimatta ihastunut. Yhdessä vietetään muutama lämmin kesäpäivä. Puck on tosin huomaavinaan tunnelmassa jotain outoa. Einarin täytyy jatkaa matkaa työasioiden vuoksi. Vilustunutta Puckia pyydetään jäämään kartanoon toipumaan. Idylli järkkyy talon isännän saadessa sydänkohtauksen. Kohtaus on kuitenkin vaaraton. Seuraavana yönä valittavaa ääntä kuullut Puck löytää isännän kuolemankielissä myrkytettynä ja tätä vahtineen vanhan taloudenhoitajan unilääkkeen huumaamana. Vanhus oli edellisenä päivänä muuttanut testamenttiaan ennen sydänkohtausta koettuaan jonkun järkytyksen. Poliisi saapuu paikalle ja toteaa, että murhaajan on täytynyt olla joku joka tuntee kartanon asiat hyvin. Krister Wijk ei haluaisi sekaantua asioihin, mutta ei lopulta voi puuttumatta tutkimukseen. Murhayrityksen ja vuosia aikaisemmin kadonneen naisen löydyttyä menneisyyden salat alkavat vihdoin paljastua ja Krister pääsee syyttämään murhaajaa yleisön edessä Hercule Poirotin tyyliin.

Olipahan ihan mukava lukea välillä tälläistäkin. Maria Lang on ehkä jäänyt nykyisin hieman unohduksiin. Se on sääli. Langin dekkarit ovat lajissaan ihan laatutavaraa. Ajanpatinaahan näissä tietysti on, mikä pitää lukiessa huomioida. Se tuo lisäviehätystäkin tarinaan.

Jäin miettimään, että missä vaiheessa Lang häivytti kertoja-Puckin pois ja alkoi kirjoittaa suoraan Kristeristä. Kiinnostava on myös miettiä Krister Wijkin ikääntymistä. Tässä 50-luvun alun kirjassa hän oli hieman alle neljänkymmenen. Langin viimeiset kirjat on julkaistu 80-luvun lopulla enkä muista Kristerin niissäkään olleen mikään ikäloppu. Sarjan loppupuolen kirjoissa sivuhahmona ollut henkilö kyllä varttui pikkupojasta aikuiseksi. Kiintoisaa.

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin varmaan kaikki Langit jossakin vaiheessa. Taisin aloittaa keskeltä ja luin ensin Krister Wijk -kirjoja, ja vasta sitten löysin jostakin kirjaston varastosta alkupään kirjoja, jotka ovat PALJON parempia. Niistä on otettu noita uusia painoksia, joista sinun kuvasikin on, kai noin kymmenisen vuotta sitten? Puck on paljon fiksumpi kui Krister ;) Juonet ovat oikeasti jännittäviä. Muistan esim. sellaisen, jossa Puck menee yksin jonnekin kesämökille ja löytää sitten jonkin ajan kuluttua mökin omistajan laiturin alta, tapettuna tietysti! Hui!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidän enemmän näistä vanhemmista Langin kirjoista.

    VastaaPoista