Viime aikoina on sattunut useamman kirjan kohdalla, etten ole jaksanut lukea niitä alkua pidemmälle. Harmittaa sekin, että osa näistä kirjoista oli odottamiani uutuuskirjoja. No, ehkä joskus paremmalla ajalla yritän uudestaan. Tämän Nopolan kuitenkin kahlasin loppuun.
Eila, Rampe ja elämän tarkoitus on Nopolan neljäs hämäläiskirja. Olen lukenut aiemmat ja muistelen pitäneeni niistä. Olen kuunnellut ne myös äänikirjoina, joina ne toimivat todella hyvin. Tämäkin sopisi varmasti hyvin äänikirjaksi. Kirja on hyvin samankaltainen edellisten osien kanssa. Mielestäni idea oli jo menettänyt makuaan. Sanoisin arvioksi kirjasta laimean ihan kivan.
lauantai 31. lokakuuta 2009
torstai 15. lokakuuta 2009
Rauha S. Virtanen: Seljan Tuli ja Lumi
Seljan Tuli ja Lumi lopettaa Rauha S. Virtasen nuortenkirjasarjan. Selja-sarjan neljä ensimmäistä kirjaa on kirjoitettu 50- ja 60-luvuilla. Muutama vuosi sitten Virtanen kirjoitti kirjan Seljan sisarusten myöhemmistä vaiheista. Seljalta maailman ääreen -kirja sijoittui Chilen sotilasvallankaappauksen 1973 aikaan Chileen ja Suomeen.
Seljan Tuli ja Lumi kertoo ajasta muutama kuukausi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Päähenkilönä on Seljan perheen kuopus, 14-vuotias Tuli. Tuli on asioihin kiihkeästi kantaaottava nuori. Hän on ystävystynyt jo kirjeitse ikäisensä chileläiltyttö Lumin kanssa. Lumi on isänsä kanssa pakolaisena Suomessa. Kirjassa seurataan myös muiden tuttujen chileläisten elämää uudessa kotimaassa. Seljan tytöistä Margarita on Meksikossa toipumassa saamistaan vammoista ja Kris perheensä luona Kaliforniassa. Dodo on palannut Suomeen vauvansa kanssa menetettyään chileläisen miehensä Raulin vallankaappauksen pyörteissä. Seljan perhe tukee mahdollisuuksiensa mukaan pakolaistuttaviaan. Kirjailijasisar Virva lähtee tyttöjen vanhan ystävän Arin kanssa Chileen tutkimaan oloja ja haeskelemaan vanhoja tuttavia. Sillä aikaa Tuli ja Lumi kokevat Suomessa ystävyyttään koettelevia asioita. Kirja seuraa henkilöidensä elämää vuoden ajan. Toisen joulun aikaan asiat ovat jo monella tavalla paremmin ja romantiikkaakin on ilmassa.
Olen lukenut ensimmäiset Selja-kirjat joskus teini-ikäisenä ja pidin niistä silloin kovasti. Olen niihin myöhemminkin palannut. Seljalta maailman ääreen luin heti sen ilmestyttyä. Seljan Tuli ja Lumi päättää hienosti edellisessä kirjassa alkaneen tarinan. Virtasen teksti ei ole menettänyt viehättävyyttään.
Seljan Tuli ja Lumi kertoo ajasta muutama kuukausi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Päähenkilönä on Seljan perheen kuopus, 14-vuotias Tuli. Tuli on asioihin kiihkeästi kantaaottava nuori. Hän on ystävystynyt jo kirjeitse ikäisensä chileläiltyttö Lumin kanssa. Lumi on isänsä kanssa pakolaisena Suomessa. Kirjassa seurataan myös muiden tuttujen chileläisten elämää uudessa kotimaassa. Seljan tytöistä Margarita on Meksikossa toipumassa saamistaan vammoista ja Kris perheensä luona Kaliforniassa. Dodo on palannut Suomeen vauvansa kanssa menetettyään chileläisen miehensä Raulin vallankaappauksen pyörteissä. Seljan perhe tukee mahdollisuuksiensa mukaan pakolaistuttaviaan. Kirjailijasisar Virva lähtee tyttöjen vanhan ystävän Arin kanssa Chileen tutkimaan oloja ja haeskelemaan vanhoja tuttavia. Sillä aikaa Tuli ja Lumi kokevat Suomessa ystävyyttään koettelevia asioita. Kirja seuraa henkilöidensä elämää vuoden ajan. Toisen joulun aikaan asiat ovat jo monella tavalla paremmin ja romantiikkaakin on ilmassa.
Olen lukenut ensimmäiset Selja-kirjat joskus teini-ikäisenä ja pidin niistä silloin kovasti. Olen niihin myöhemminkin palannut. Seljalta maailman ääreen luin heti sen ilmestyttyä. Seljan Tuli ja Lumi päättää hienosti edellisessä kirjassa alkaneen tarinan. Virtasen teksti ei ole menettänyt viehättävyyttään.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset
Varakkaasta suvusta lähtöisin oleva Saskia työskentelee miesystävänsä ravintolassa. Hän huomaa olevansa miehelle pelkkä työrukkanen ja lähtee kävelemään suhteesta ja ravintolasta. Saskia palkkautuu myyjäksi kahden vanhan naisen pitämään nappikauppaan. Nappikauppa sijaitsee hiljaisen kävelykadun varrella. Saskia tutustuu myös muihin kadunvarren asukkaisiin. Uutta miestä etsiessään Saskia käy jopa pikadeiteillä, mutta miehiä taitaa löytyä lähempääkin. Saskian elämä kietoutuu läheisesti nappikaupan naisten elämään.
Nappikaupan naiset on tuttua jatkoa Lehtisen tuotantoon. Lehtisen kirjoissa minua viehättää niissä oleva huumori. Tässä kirjassa kirjailija on herkutellut erityisesti sivuhenkilöillä.
Nappikaupan naiset on tuttua jatkoa Lehtisen tuotantoon. Lehtisen kirjoissa minua viehättää niissä oleva huumori. Tässä kirjassa kirjailija on herkutellut erityisesti sivuhenkilöillä.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Luin Westön uusimman romaanin viikonloppuna. Sen tarina jakautuu kahteen osaan, jotka kuitenkin linkittyvät toisiinsa.
Alkuosa kertoo Arielista, Jounista ja Adrianasta. Ariel ja Jouni ovat Kallion kasvatteja ja Arielin sukulaistyttö Ariadna tulee ylemmistä ympyröistä. He ovat 40-luvulla syntyneitä, sotaa seurannutta sukupolvea. Jouni on kovapintainen tappelija, Ariel herkkä soittajapoika ja Ariadna sisältä hauras. Epätodennäköiset ihmiset ystävystyvät ja perustavat lauluyhtyeen. Yhtye ei kaikesta huolimatta menesty ja ystävykset ajautuvat elämässä erilleen.Toisen osan kertoja on Frank, joka ystävänsä Peten kanssa tutustuu Ariadnan nuorempaan siskoon Evaan. Sekä Frank että Pete ihastuvat Evaan. Kirjoittavan Frankin vaiheita seurataan aikuisikään asti. Evan, Peten ja Frankin kolmikon vaiheet kietoutuvat yhteen Jounin, Ariadnan ja Arielin muodostaman kolmikon kanssa.
Westö punoo tarinassaan ystävyyttä ja rakkautta yhteiskunnallisen elämän kiemuroihin. Musiikki on tärkeä voima kaikille päähenkilöille ja se määrittää paljon kirjan tunnelmia. Historiaan perehtymätön lukija ei ehkä saa kaikkia tasoja irti kirjasta. Kirjailija tavoittaa minusta hyvin ajan ja tunnelmien yksityiskohdat. Pidin myös tavasta, jolla Westö toi aiempien kirjojensa henkilöitä sivuosaan tähän kirjaan.
Minä pidin tästäkin Westön kirjasta ja tulen varmasti lukemaan sen uudelleenkin. Uudelleen lukiessa pystyy paremmin paneutumaan kieleen ja tunnelmaan, kun jo tietää mitä tulee tapahtumaan.
Alkuosa kertoo Arielista, Jounista ja Adrianasta. Ariel ja Jouni ovat Kallion kasvatteja ja Arielin sukulaistyttö Ariadna tulee ylemmistä ympyröistä. He ovat 40-luvulla syntyneitä, sotaa seurannutta sukupolvea. Jouni on kovapintainen tappelija, Ariel herkkä soittajapoika ja Ariadna sisältä hauras. Epätodennäköiset ihmiset ystävystyvät ja perustavat lauluyhtyeen. Yhtye ei kaikesta huolimatta menesty ja ystävykset ajautuvat elämässä erilleen.Toisen osan kertoja on Frank, joka ystävänsä Peten kanssa tutustuu Ariadnan nuorempaan siskoon Evaan. Sekä Frank että Pete ihastuvat Evaan. Kirjoittavan Frankin vaiheita seurataan aikuisikään asti. Evan, Peten ja Frankin kolmikon vaiheet kietoutuvat yhteen Jounin, Ariadnan ja Arielin muodostaman kolmikon kanssa.
Westö punoo tarinassaan ystävyyttä ja rakkautta yhteiskunnallisen elämän kiemuroihin. Musiikki on tärkeä voima kaikille päähenkilöille ja se määrittää paljon kirjan tunnelmia. Historiaan perehtymätön lukija ei ehkä saa kaikkia tasoja irti kirjasta. Kirjailija tavoittaa minusta hyvin ajan ja tunnelmien yksityiskohdat. Pidin myös tavasta, jolla Westö toi aiempien kirjojensa henkilöitä sivuosaan tähän kirjaan.
Minä pidin tästäkin Westön kirjasta ja tulen varmasti lukemaan sen uudelleenkin. Uudelleen lukiessa pystyy paremmin paneutumaan kieleen ja tunnelmaan, kun jo tietää mitä tulee tapahtumaan.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan
Uutuuskirjojen aiheuttamaan ahdistukseen tein löytöretkiä kirjaston muihin hyllyihin. Dekkarihyllystä löytyi Eeva Tenhusen kirja Keisari seisoo palatsissaan. Olen joskus vuosia sitten lukenut tämänkin, mutta en muistanut tästä mitään.
Kirjan alussa kirjallisuudenopiskelija Liisa saapuu kihlattunsa Karin suvun kotikartanoon. Karin isoisä Erik Brenner on kuuluisa kirjailija, josta Liisa aikoo tehdä tutkielman. Kartanossa on Liisan mielestä uhkaava tunnelma. Edellisenä uutena vuotena on kuollut Keisariksi kutsutun kirjailijan pojan vaimo tapaturmaisesti. Kukaan ei halua puhua Liisan kanssa kuolleesta naisesta. Liisa joutuu uhkaaviin tilanteisiin ja pyytää paikalle tuntemansa komissario Martti Hallan. Suvun lähipiirissä sattuu toinenkin tapaturmainen kuolema. Kuolemista paljastuu yhä lisää epäilyttäviä piirteitä. Martti Halla tekee onneksi hienovaraisia tiedusteluja ja selvittää lopulta murhiksi paljastuneet kuolemantapaukset kaikki epäillyt kokoavassa istunnossa.
Vaihteeksi oli mukava lukea oikein vanhanaikainen dekkari sanan hyvässä merkityksessä. Kirja sijoittui kesään 1970, joten ajankuvauskin oli mainio. Tenhusen kirjoissa viehättää myös niissä esiintyvä huumori.
Kirjan alussa kirjallisuudenopiskelija Liisa saapuu kihlattunsa Karin suvun kotikartanoon. Karin isoisä Erik Brenner on kuuluisa kirjailija, josta Liisa aikoo tehdä tutkielman. Kartanossa on Liisan mielestä uhkaava tunnelma. Edellisenä uutena vuotena on kuollut Keisariksi kutsutun kirjailijan pojan vaimo tapaturmaisesti. Kukaan ei halua puhua Liisan kanssa kuolleesta naisesta. Liisa joutuu uhkaaviin tilanteisiin ja pyytää paikalle tuntemansa komissario Martti Hallan. Suvun lähipiirissä sattuu toinenkin tapaturmainen kuolema. Kuolemista paljastuu yhä lisää epäilyttäviä piirteitä. Martti Halla tekee onneksi hienovaraisia tiedusteluja ja selvittää lopulta murhiksi paljastuneet kuolemantapaukset kaikki epäillyt kokoavassa istunnossa.
Vaihteeksi oli mukava lukea oikein vanhanaikainen dekkari sanan hyvässä merkityksessä. Kirja sijoittui kesään 1970, joten ajankuvauskin oli mainio. Tenhusen kirjoissa viehättää myös niissä esiintyvä huumori.
perjantai 25. syyskuuta 2009
Ann Cleeves: Punaista tomua
Punaista tomua on kolmas Cleevesin Shetlandsaarille sijoittuva dekkari. Edelliset osat kertoivat talvesta ja kesästä. Nyt on vuorossa keväinen tarina. Tapahtumat käynnistyvät , kun eräällä saarella olevalla arkeologisilla kaivauksilla löydetään ihmisen luun kappaleita. Luulöydöstä järkyttynyt vanha rouva löydetään kohta kuolleena. Tapausta pidetään valitettavana onnettomuutena, mutta kun nuori arkeologi löydetään myös kuolleena on komisario Jimmy Perezillä on edessään visainen juttu. Saarelaisilla tuntuu olevan kaikilla vanhoja kaunoja ja salaisuuksia. Onneksi Perezillä on apunaan nuori saarelaispoliisi.
Punaista tomua on kelpo perusdekkari. Odotan mielenkiinnolla sarjan päättävää syystarinaa.
Punaista tomua on kelpo perusdekkari. Odotan mielenkiinnolla sarjan päättävää syystarinaa.
torstai 24. syyskuuta 2009
Runsaudenpula
Olen hukkumaisillani kirjoihin. Innostuin taas kerran syksyn uutuuskirjojen listauksista ja varailin niitä kirjastosta. Nyt niitä varauksia on alkanut tippua luettavaksi asti. Nytkin kirjastossa odottaa pari varausta hakemistaan. Uutuuskirjoilla on kahden viikon laina-aika Eikä niitä useinkaan pysty uusimaan, koska seuraava lukija odottaa jo vuoroaan. Kirjastokäynneillä mukaani tarttuu kaikenlaista mielenkiintoista. Olen jo joutunut palauttamaan kirjastoon lukemattomia ja mielenkiintoisia kirjoja. Nyt vielä käymäni kurssi on rajoittanut lukuaikaa entisestään. Kirjahylly on täynnä lukemista odottavia kirjoja ja aika on rajallinen.
Tässä tulee kohta lukemisesta pakkopullaa.
Tässä tulee kohta lukemisesta pakkopullaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)