Riina Katajavuori: Perhehytti

Periaatteessa en erityisemmin pidä kolumneista, mutta silti huomaan joskus lukevani kolumnikokoelmia ja pitäväni niistä. Riina Katajavuoren Perhehytti on tälläinen kirja. Kirjan lapsuuteen, vanhemmuuteen ja perhe-elämään keskittyviät kolumneja on julkaistu useissa lehdissä. Aihepiiri kiinnostaa minua. Katajavuori käyttää omia kokemuksiaan hyväkseen saaden kuitenkin havaintoihinsa laajemminkin kiinnostavaa luettavaa.

Haluaisin lukea Riina Katajavuoren runoja. Luin joskus runoja paljonkin, mutta siitä on vuosia. Haluaisin kokeilla miltä runous maistuisi nyt. Katajavuoren proosasta olen pitänyt, joten runoihin tutustuminen voisi olla kiinnostavaa.

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Charlaine Harris jatkaa Pahan veren valtakunnalla tutuilla linjoillaan. Telepaattitarjoilija Sookie lähtee Louisianan vampyyrikuningattaren palkollisena suureen vampyyrikonferenssiin pohjoiseen. Ihmistiikeri Quin, jota Sookie on tapaillut, on järjestämässä konferenssiin kuuluvia seremonioitä kuten häitä ja oikeudenkäyntejä. Seurueeseen kuuluvat tietysti myös vampyyrit Bill ja Eric, joita kohtaan Sookiella on ristiriitaisia tunteita. Luvassa on verenvuodatusta ja juonittelua niin ihmisten kuin vampyyreiden taholta. Sookie on tuttuun tapaan tapahtumien keskiössä.

Pahan veren valtakunta on sujuvaa viihdettä vampyyrihömpän ystäville. Liian usein näitä ei kuitenkaan viitsi lukea, sillä silloin kirjojen samankaltaiset piirteet nousevat häiritseviksi.

Osallistun tällä So American-haasteen osioon American Crime.

Benjamin Mee: Koti eläintarhassa

Benjamin Meen Koti eläintarhassa perustuu tositapahtumiin. Mee ostaa yhdessä äitinsä ja sisarustensa kanssa vanhan lopettamisuhan alaisen eläintarhan Dartmoorista. Perhe ei tiedä eläintarhan pitämisestä ennakolta mitaan, mutta on kiinnostunut eläimistä. Ben ottaa vastuulleen puiston johtamisen, remontoinnin ja uudelleen avaamisen. Lukija saa seurata Meen perheen ja eläintarhan työntekijöiden ponnisteluja ja onnistumisia rahavarojen huvetessa ja byrokratian vaikeuttaessa asiaa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä Benin vaimo Katherine sairastuu aivokasvaimeen, joka johtaa kuolemaan. Loppukirjan seuraamme Benin ja eläintarhan selviytymistä ja toipumista.

Periaatteessa Koti eläintarhassa oli mielenkiintoinen kirja. Tarinassa on paljon aineksia, eläimet, ihmissuhteet, vaimon kuolema, taloudelliset ja muut vaikeudet ja niistä selviäminen. En kuitenkaan saanut oikein kosketusta tähän kirjaan. Ehkä aineksia oli liikaakin, jolloin mihinkään ei oikein päässyt syventymään. Romaanista aineksia olisi voinut karsia, mutta oikeasta elämästä ei.

Kirjasta on tehty hiljattain myös elokuva, jota en ole nähnyt.

David Nicholls: Kaikki peliin

Viime kesänä luin Nichollsilta kirjan Sinä päivänä. Pidin kirjaa ihan mukavana, mutta en mitenkään erityisenä. Kaikki peliin on Nichollisin esikoiskirja, joka nyt on suomennettu. Aiheensa puolesta kirja ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, mutta en voinut sitä kuitenkaan kirjaston uutuushyllyynkään jättää.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin 1980-luvulle. Päähenkilö Brian on lähtöisin työläisperheestä pikkukaupungista. Brian on menestynyt koulussa ja pitää itseään älykkönä. Suurin toivein hän aloittaa opiskelun yliopistossa. Taakse jäävät niin leskiäiti kuin vanhat ystävätkin. Ensimmäisissä bileissä Brian rakastuu päätäpahkaa ihanaan yläluokkaiseen Aliceen. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin unelmissa. Brian yrittää olla jotain muuta kuin on onnistumatta siinä kovin hyvin.Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon ja sen loputtua Brian on toivottavasti oppinut jotain.

Nuoren miehen kasvukertomus ei hirveästi säväyttänyt minua. Kirjassa oli paljon hauskoja kohtia, samaistuttavia tunteita, mutta kuitemkaan en saanut siihen oikein otetta. Brian oli välillä myötähäpeää herättävä ja ärsyttävä. Alicellekaan en lämmennyt. Sivuhenkilöt olivat paljon kiinnostavampia. Pidin myös tietokilpailuaiheen virittelystä Brianin lapsuudesta alkaen.

Hyvää juhannusta!

Maria Lang: Ruusuja, rakkautta, rikoksia

Joskus on mukava palata vanhoihin tuttuihin lukukokemuksiin. Luin joskus kaikki Maria Langin dekkarit. Pidin niistä kovasti, mutta edellisestä Langin lukemisesta on jo vuosia.

Ruusuja, rakkautta, rikoksia on Maria Langin mittavan uran alkupuolelta 50-luvun alusta. Kertojana on nuori aviovaimo Puck Bure. Puck viettää kesälomaansa miehensä kanssa, kun he saavat kirjeen vanhalta ystävältään rikoskomisario Krister Wijkiltä. Krister on menossa kihloihin rikkaan kaivospohatan pojantyttären kanssa. Uutinen yllättää pariskunnan ja uteliaina he päättävät pistäytyä tervehtimässä ystäväänsä tämän morsiamen kotikartanossa. Kartanon väki on mielissään vieraista. Asukkaita kartanossa on melkoisesti, vanha isännöitsijä sisarensa kanssa, isännöitsijän nuorempi poika vaimoineen, orvoiksi jääneet vanhemman pojan täysikasvuiset tyttäret ja tietysti uskollinen taloudenhoitaja. Kartanon lähimailla pyörii myös alustalaisen opettajaksi edennyt poika, johon nuorempi kartanon tyttäristä on toisten vastustuksesta huolimatta ihastunut. Yhdessä vietetään muutama lämmin kesäpäivä. Puck on tosin huomaavinaan tunnelmassa jotain outoa. Einarin täytyy jatkaa matkaa työasioiden vuoksi. Vilustunutta Puckia pyydetään jäämään kartanoon toipumaan. Idylli järkkyy talon isännän saadessa sydänkohtauksen. Kohtaus on kuitenkin vaaraton. Seuraavana yönä valittavaa ääntä kuullut Puck löytää isännän kuolemankielissä myrkytettynä ja tätä vahtineen vanhan taloudenhoitajan unilääkkeen huumaamana. Vanhus oli edellisenä päivänä muuttanut testamenttiaan ennen sydänkohtausta koettuaan jonkun järkytyksen. Poliisi saapuu paikalle ja toteaa, että murhaajan on täytynyt olla joku joka tuntee kartanon asiat hyvin. Krister Wijk ei haluaisi sekaantua asioihin, mutta ei lopulta voi puuttumatta tutkimukseen. Murhayrityksen ja vuosia aikaisemmin kadonneen naisen löydyttyä menneisyyden salat alkavat vihdoin paljastua ja Krister pääsee syyttämään murhaajaa yleisön edessä Hercule Poirotin tyyliin.

Olipahan ihan mukava lukea välillä tälläistäkin. Maria Lang on ehkä jäänyt nykyisin hieman unohduksiin. Se on sääli. Langin dekkarit ovat lajissaan ihan laatutavaraa. Ajanpatinaahan näissä tietysti on, mikä pitää lukiessa huomioida. Se tuo lisäviehätystäkin tarinaan.

Jäin miettimään, että missä vaiheessa Lang häivytti kertoja-Puckin pois ja alkoi kirjoittaa suoraan Kristeristä. Kiinnostava on myös miettiä Krister Wijkin ikääntymistä. Tässä 50-luvun alun kirjassa hän oli hieman alle neljänkymmenen. Langin viimeiset kirjat on julkaistu 80-luvun lopulla enkä muista Kristerin niissäkään olleen mikään ikäloppu. Sarjan loppupuolen kirjoissa sivuhahmona ollut henkilö kyllä varttui pikkupojasta aikuiseksi. Kiintoisaa.

Guy Delisle: Pjongjang

Guy Delislen Pjongjang on yhtä laadukasta sarjakuvaa kuin aiemmin lukemani Delislen työt. Tällä kertaa Guy on valvomassa animaatin tekoa Pohjois-Koreassa. Pjongjang on alusta lähtien outo ja pelottava paikka. Tulkin ja oppaan koko ajan valvoma Delisle yrittää tutustua maahan. Ulkomaalaiselle maahan tutustuminen on hyvin säännösteltyä. Delisle ihmettelee Pohjois-Koreaa ja sen mielettömyyttä. Samalla yksitoikkoinen ja yksinäinen arki käy miehen hermoille. Työpesti ei onneksi ole loputon ja Guy pääsee pois. Lähtiessä ajatukset miehen ajatukset ovat niissä, jotka eivät pois pääse.

Pjongjang oli ankea ja ahdistava, mutta kuitenkin avartava lukukokemus.