perjantai 7. syyskuuta 2012

Lisa Carey: Merenneitojen laulu

 
 
Merenneitojen laulu on kirja äideistä, tyttäristä ja myös rakkaudesta ja surusta.
 
Clíona on irlantilaistyttö, joka lähtee Amerikkaan pieneltä irlantilaiselta saarelta. Hän saa paikan varakkaan perheen lastenhoitajana. Clíona haaveilee sairaanhoitajan urasta, mutta haaveet katoavat aviottomaan raskauteen. Isäntäperhe antaa Clíonan jäädä palvelukseensa. Clíonan tytär Grace kasvaa yhdessä perheen lasten kanssa. Varsinkin perheenpoika Michael tulee Gracelle läheiseksi. Gracen ollessa teini-ikäinen Clíona päättää palata kotisaarelle mennäkseen naimisiin tuntemansa leskeksi jääneen miehen kanssa. Gracen suhde äitiinsä on ollut hankala eikä syrjäiselle saarelle muutto paranna asioita. Grace aikoo tehdä kaikkensa päästäkseen pois saarelta. Grace on valmiina lähtöön ihastuessaan itseään vanhempaan Seamusiin. Pian Grace huomaa olevansa raskaana ja joutuu painostuksen vuoksi naimisiin. Gráinnen syntymä pakottaa Gracen jäämään saarelle. Perheidylli ei kuitenkaan kestä kauan ja Grace karkaa saarelta tyttärensä kanssa.
 
Kirjan alussa Grace on kuolemassa syöpään. Hän asuu rantamökissä teini-ikään varttuneen tyttärensä ja viimeisimmän poikaystävänsä kanssa. Grace ja Gráinne ovat äidin sairastumiseen asti olleet hyvin läheisiä. Taustastaan Gráinnella ei ole mitään käsitystä. Äidin kuolema tuo Gráinnen elämään tuntemattoman isoäidin ja paluun Merenneitojen saarelle.
 
Kirjassa seurataan vuorotellen suvun menneisyyttä ja Gráinnen ja Clíonan selviytymistä Gracen kuolemasta ja menneisyyden salaisuuksista. Uusi tilanne ei ole helppo kenellekään, mutta siinä on kuitenkin aineksia parempaan tulevaisuuteen.
 
Merenneitojen laulu on vahva tarina. Saarella kerrottu vanha legenda kietoutuu naisten kohtaloihin kuin ennustaen ja selittäen sitä. Lisa Carey onnistuu kuvaamaan hahmojensa tunteita hyvin. Henkilöt yrittävät elää parhaansa mukaan, tekevät virheitä ja yrittäessään korjata niitä epäonnistuvat. Lukija saa tietää taustoista enemmän kuin kirjan hahmot ja pystyy ymmärtämään näiden tekemiä ratkaisuja. Menneisyydellä on otteensa meistä kaikista. Pidin myös kirjan kuvauksesta kosteasta ja karusta saaresta ja sen kauneudesta. Meri oli väkevä elementti. Varsinkin Gracelle ja Gráinnelle meri oli turvallinen paikka, mutta meri näytti kirjassa myös julman puolensa.
 
Tärkeä elementti kirjassa oli myös seksuaalisuus. Se oli voima, joka pystyi parantamaan ja repimään, aiheuttamaan onnettomuutta ja tuomaan levollisuuden. Harvoin olen myöskään lukenut yhtä raadollista ja rehellisen tuntuista kuvausta nuoren naisen kasvusta seksuaalisuuteen ja kykyyn rakastaa.
 
Merenneitojen laulu osallistuu Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja valloittaa Irlannin.

2 kommenttia:

  1. Tämä löytyy hyllystäni ja ties kuinka monesti olen aikonut sen aloittaa... kiitos rohkaisusta!

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla. Jotenkin tämän kansi antaa kirjasta kevyemmän kuvan kuin se lopulta oli.

    VastaaPoista